9. luukku: joulupukki, joulupukki...?

Joulupukki, joulupukki, valkoparta, vanha ukki…

Näillä sävelillähän me toivotamme usein jouluisen vieraamme tervetulleeksi kotiimme aattoiltana ja nyt, kun tavarataloissa ja marketeissa on alkanut joulupukkikausi, ajattelin, että voisimme paneutua hieman joulupukin historiaan, ukon sielunelämään ja ehkä hieman siihenkin, mitä kyseisestä hiippaveikosta voisi kristittynä ajatella.

Buffy – vampyyrintappajan kolmoskauden jaksossa Amends kolme päähenkilöä käyvät aika osuvan keskustelun siitä, miten joulupukkiin nykymaailmassa suhtaudutaan:

Xander: So, you doing anything special?

Buffy: Tree, nog, roast beast. Just me and Mom, and hopefully an excess of gifts. What are you doing for Christmas?

Willow: Being Jewish. Remember, people? Not everyone worships Santa.

Joulupukki on saanut kulttuurissamme – ei ainoastaan Amerikassa – suunnattoman suuren roolin. Hän hymyilee joulukorteissamme, halailee ja osallistuu valokuviin lasten kanssa prismoissa ja citymarketeissa ja hänelle on omistettu enemmän joululauluja kuin yhdellekään toiselle satuhahmolle. Voidaan siis puhua jokseenkin jopa joulupukin palvomisesta, mihin Willowkin tuossa siteeraamassani Buffy-jaksossa viittaa.

En halua vetää mitään liian mustavalkoisia ja suoria linjoja siitä, että joulupukki olisi jotenkin paha ja haluaisi mädättää kulttuurimme ja lasten aivot höttöisellä naurullaan, valkoparrallaan ja piparinhimollaan. Enkä halua väittää, että ihmiset, jotka haluavat osallistua joulupukkileikkiin, olisivat tyhmiä tai lapsellisia tai muuta vastaavaa – onhan niitä joulupukkeja meidänkin talossa aattona nähty – mutta mielestäni ongelma on siinä, mikäli joulupukkileikki muuttuu joulun ainoaksi todelliseksi sanomaksi syrjäyttäen jouluun liittyvän evankeliumin ja sen todellisen sankarin.

Minä ja joulupukki vuonna 2005 (sainkohan mä sukat joululahjaksi? ;D)

Wikipedian mukaan Joulupukin esikuva on piispa Pyhä Nikolaus, joka eli 300-luvulla. Hän oli tunnettu hyväntekijä ja koska hän huomioi erityisesti lapset, hänestä tuli katolilaisten keskuudessa lasten suojelupyhimys. Hollannissa alettiin viettää Pyhän Nikolauksen päivää, joka sijoittui kuudennelle päivälle joulukuuta ja tämä juhla siirtyi myöhemmin protestanttien mukana Pohjois-Amerikkaan, missä Nikolauksen korvasi pian Santa Claus –hahmo. Jenkkipukki muotoutui nykyiseen muotoonsa pukkihiljaa (<-- huomaa sanaleikki! :D) 1800-luvun aikana mainostemppujen ja joulukorttien kautta, ja lopullisen silauksen joulupukin punanuttuiselle ulkomuodolle antoi ahvenanmaalaistaustainen jenkki Haddon Sundblom, joka piirsi Coca-Cola –manoksen pukille vuonna 1931 punaiset vaatteet. Muun muassa tästä syystä me tunnemme punaisen pukin ja jenkkien pukkiperinteen vaikutuksesta meidänkin pukkimme on alkanut tietyissä nimeltä mainitsemattomissa suomalaiselokuvissa matkustaa lentävien porojen vetämällä reellä. (Siis haloo! Suomessahan on lunta! Ei täällä mitään lentäviä petteri-poroja tarvita!)

Alun perin kristillisen paavin innoittamasta hahmosta on siis parin viimeisimmän vuosisadan aikana muotoutunut täysin kaupallinen punaposki ja kuuraparta. Kaupallisuuden lisäksi suomalaisessa joulupukkiperinteessä on vielä omat ongelmansa. Meidän pukeillamme on tyypillisesti ollut tapana ovella kolkutellessaan kysyä ”onko täällä kilttejä lapsia?” Lahjojen saaminen siis liittyy jollakin tavalla omiin ansioihin ja siihen, miten hyvin on käyttäytynyt. Tämä joulupukin levittämä sanoma ansiosidonnaisesta lahjojensaannista on siis täysin ristiriidassa joulun todellisen sanoman kanssa, sillä Kristus ei synny jouluna maailmaan ainoastaan hyvin käyttäytyvien tai kilttien osaksi. Hän syntyy kuollakseen kaikkien maailman syntisten ihmisten puolesta. Hän ei siis ole täällä hyviä tai kilttejä varten, sillä yksikään ihminen ei voi olla niin kiltti, että voisi ansaita Kristuksen armon omilla teoillaan tai käytöksellään. Joulun todellinen sanoma onkin, että huolimatta kaikista pahoista teoistamme, Jumala on lähettänyt ainoan poikansa jouluna maailmaan, jotta me voisimme saada iankaikkisen elämän. Jeesus ja hänen ristillä meille jokaiselle voittama lahja on siis suurin kaikista ja juuri siitä joulussa tulisi olla kyse.

Martti Lutherilla olikin hyvä ajatus 1500-luvun tienoilla, kun hän yritti korvata Pyhän Nikolauksen juhlaa Christkind-juhlalla (syynä tosin tuolloin vielä se, että hänen mielestään Nikolauksen juhla oli liian katolilainen ja paavikeskeinen). Hänen kehittämässään juhlassa lahjat toikin Kristus-lapsi, eikä joulupukin esikuva Nikolaus.

Pauline Baynesin näkemys Narnian joulupukista; kuvalähde: narnia.wikia.com/wiki/Father_Christmas

C.S.Lewisin Narnian tarinoissa joulupukilla on toisenlainen merkitys. Velhossa ja Leijonassa joulupukin ilmaantuminen tarkoittaa sitä, että Valkean Velhon valta on murtumassa ja satavuotinen talvi on vihdoin väistymässä. Aslan on liikkeellä ja sisarukset kohtaavat joulupukin ollessaan matkalla tapaamaan häntä.

Kathryn Lindskoog kirjoittaa kirjassa ”Matka Narniaan” (engl. Journey into Narnia, 1998): Lewisin hyvä ystävä Roger Lancelyn Greene oli vahvasti sitä mieltä, että Lewisin olisi poistettava Joulupukki tarinastaan. Tämä osa kertomusta oli Lewisille tärkeä. -- Kuka on Joulupukki? (Kuten Aslan, hänkin tuntee lapset jo ennen kuin näkee heidät.) Selvästikin Merentakainen Majesteetti on Isä Jumala. Aslan on se, mikä Kristus olisi ollut Narniassa. Ne, joille Uusi testamentti on tuttu, tietävät oikein hyvin, mikä Kolmiyhteyden jäsen on hengellisten lahjojen antaja omassa maailmassamme. Hän on Pyhä Henki.

Tällaisia ajatuksia joulupukista tänään. :) Haluan kuitenkin vielä tähän loppuun painottaa sitä, että tontut ja joulupukki voivat olla myös ihan veikeitä kavereita kunhan me ei aleta ottaa satuilua liian tosissaan. Lapsena olin joka tapauksessa hulluna Taavi tontun seikkailuihin (ei tosin tainnut olla pelkästään jouluun liittyvä tonttusarja :D) ja tänä jouluna on marketeissa liikkunut sellaisia ylisöpöjä pääjalkaisia tonttuja, joiden silmiä ei oikein tonttulakin alta näy ja joilla on iso harmaa parta. Ehkä mä vielä sellaisen käyn sieltä kaupasta kaappaamassa omankin huoneen joulusisustukseen. ;) Yhden kaverin facebook-seinällä oli tänään myös sellainen postaus, joka sanoi, että ”näin joulun alla näkee paljon tonttuja – varsinkin jos katsoo peiliin”. Musta se on ihan totta! ;D

Ulla-tonttu kiittää ja kuittaa

PS. Buffyn tuolla siteerauksessa aiemmin mainitsema nog on luultavasti lyhenne sanasta eggnog. Se on ilmeisesti tyypillinen amerikkalainen juoma, jota juodaan usein talvisten juhlien yhteydess – kuten kiitospäivänä, jouluna ja uutena vuonna. (Kiitos wikipedia! :D) Ajattelin nyt vaan jakaa tän tiedon teidänkin kanssa, kun jouduin itse googlettamaan. ;)