Mä en
stressaa. Outo fiilis, kun mä yleensä stressaan aina. Nyt en kuiteskaan jaksa.
Joulukortit on tekemättä ja lahjoja on hankittu nolla. Perjantaina pitäisi
tenttiä ussan kolmoskurssia ja kirjaa on vielä neljän kappaleen verran
lukematta ja kertaillakin pitäisi ja missähän välissä? Huomenna
kansallisteatteriin ja tiistaina Hennun tanssinäytökseen ja fysiikanmaikka
uhkailee pistareilla vaikka hei kamoon, kohta on joulu!
Kemian
työkurssilla titrataan huomenna. Ei siitä sit sen enempää, mut jotenkin
siistiä.
Joskus sitä
tajuaa, miten riippuvainen on kaikesta ympärillä olevasta. Niin ku esimerkiksi juna-aikatauluista
tai tietokoneesta. Mun kone kaatu pari viikkoo sitten ja olin hetken aikaa ihan
silleen että oh no! ei nyt! Kovalevy vaan tyhjeni että humps vaan ja sinne meni
kaikki google chromeen tallennetut suosikkisivut ja 2000 musiikkitiedostoa,
joista suurin osa oli jopa laillisia. Mä itkin ja olo oli jotenkin tosi tyhjä
ja mä vaan hypin tasajalkaa ja raivosin teknologialle. Mun tietokone oli osa
mun hienoa muistijärjestelmää. Siellä oli listoja ja muistoja ja hirveesti
kaikkee tärkeetä krääsää.
Nyt mulla on
uusi taustakuva, joka ei oo yhtä hieno kun ennen, kun en oo jaksanut askarrella
itse, vaan etsin vaan netistä ensimmäisen kivannäköisen. Ja elämä jatkuu.
Tietokoneisiin vaan en enää luota. Enkä kyllä juniinkaan. Luulisi, että
Helsingistä lähtisi junia maailmalle vielä ilta kahdeksankin jälkeen. Mutta
kaveripa ei päässyt kotipaikkakunnalle eilen enää iltakymmeneltä. Anteeksi nyt
vaan, mutta mitä ihmettä?
Mut tiettekö
elämä on ihanaa. Meillä oli eilen nuortenilta Helsingissä ja tutustuin siellä
uusiin huippuihin ihmisiin ja opin taas lisää Jumalan ylihienoista
suunnitelmista. Ja musta on ollut hassua, kun en oo tuntenut oman
kotikaupunkini kaupunginosia yhtä hyvin kun Lontoon ja etten oo tienny mitään
oman pääkaupungin nähtävyyksistä ja Lontoosta kaiken, mut nyt rakastuin
Helsinkiin. Stockmannin jouluvalot oli ylisiistit ja kun me ajeltiin keskustan
poikki niin siellä oli hullun ihania pikkukauppoja (tosin en tajua, miten joku
semmonen kun sukellusvälinekauppa pysyy pystyssä) ja tuomiokirkon portaat oli
ihan mahdottoman jyrkät. Joskus mä vielä ostan junalipun Hesaan ja asun kolme
päivää hotellissa ja vaan lomailen lomailen lomailen. Eihän aina tarvii
matkustaa maailman ääreen asti, eihän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti