30 uutta ystavaa kertaa 47 ilon aihetta on 57 kertaa 74 uutta kokemusta

Kolme viikkoa on kulunu kuin siivilla ja silti musta tuntuu, et siita on ikuisuus, kun oon viimeks ollu Suomessa; hyva jos edes muistan, millainen on meidan perheen normaali kesaloma-arkipaiva! On tapahtunu niin paljon kaikkee ja taalla on niin erilaista kun Suomessa, etta helposti unohtaa ihan arkipaivaisia asioita mita Suomessa varmasti ajattelisin harva se hetki; esimerkiksi ruotsin ylpparit ja kuviksen lukiodiplomi ei oo paljoo saanu sijaa mun ajatuksissa tan matkan aikana ;) Sen verran kuitenkin irtauduin seikkailunriemustani, etta eilen illalla lukaisin lapi opettajan antamat ylppareihinlukuohjeet ja vilkasin nivaskaan niitatut tehtavat lapi. Jospa sita alottais lukea heinakuun alussa, pitaa vaan viel laatii lukusuunnitelma (nyt se on niin helppo sanoo mut katotaan vaan mika tilanne on ens viikolla...)

Kiitos sen, etten oo aiemmin tan matkan aikana postannu, mulla olis nyt ainakin kokonaisen trilogian verran kerrottavaa enka todellakaan ajatellut alkaa sita tahan kirjottaan, joten mainitsen vain muutamia hienoja happeninkeja tan matkan ajalta :)

Toronton halinaa ja suuruutta on mahdotonta tallentaa kuviks silleen et niist sais niin paljon irti ku mita saa ku kay Torontossa, nakee kaikki ne korkeat, lasiset rakennukset, varikkaan ihmismassan, sadat vilkkuvat valomainokset, sekavan liikenteen ja kaiken tan seassa ne rauhalliset ja varjoisat puistot taynna puluja ja mustia cityoravia. Oltiin Torontossa vaan kaks kokonaista paivaa, valissa kaytiin Barriessakin ja oltais viihdytty molemmissa paljon kauemminkin; vietettiin aivan mahtavia hetkia ihanien tyyppien kanssa eika hymy huuhtoutunut pois edes jaakylmassa Lake Huronin vedessa (jonne mun talviturkki kyl huuhtoutu, pitkallisen vedessa seisoskelun jalkeen) ;D

Maisemat muuttu vahan, ku tultiin tanne maalle Sault Sainte Marieen, tai itse asiassa taa farm on Echo Bayssa, mut ku taalta "kaudaan kaupungilla" ni kaydaan Sault Ste. Mariessa. Taa on tosi natti ja viihtyisa paikka ja vaik me hoidellaankin lapsia, kerataan metsasta tikkuja tomaatinvarsia varten, niputetaan sipuleita ja siivotaan, niin lomalta taa tuntuu; ei meil oo mitaan saannollista tyopaivaa, me vaan autetaan perheen vanhempia sillon ku ne pyytaa - ja vahan muullonkin kylla :) Samalla opitaan itekin, viime sunnuntainakin saatiin kokeilla lypsamista; ja sit me vaan ollaan taalla, kotielainten, metsan, haisunaatien ja susien keskella (en oo viel kertaakaan nahny kumpaakaan jalkimmaisista). Taal on oikeesti skunkkeja. En tiia miks yllatyin siita niin paljon ku ekan kerran siita kuulin. Ja se haju ei oo paras mahdollinen, oltiin Windsorissa keskella kaupunkia ku se lemu lehahti nenaan jostain, en nahny itse elainta ollenkaan. Ne on tuholaisia taalla maalla, ne syo kananpoikia (eika niist kyl muuallakaan tykata, jostain syysta..). Ja sit ma opin, miten hajun saa pois, jos joutuu skunkin tahtaimeen; ketsupilla! :D Toivon kyl etten joudu kertaakaan tohon konstiin turvautuun... x)

Soon keskustassa on ihana rantareitti ja siella on tollaset kiikarit, joilla voi kattella USAn puolta 25centista. Haha, aika hauskaa, et just ku viime lauantaina katteltiin tolla ja haaveiltiin paasevamme pian kaymaan USAn puolella, ni seuraavana aamuna perheen aiti kysyy, et haluttaisko me lahtee yhen pariskunnan kaa parin paivan matkalle USAan ja etelaiseen Kanadaan Windsoriin. Ei paljoo tarvinnu miettia, vain hullu olis heittany mahollisuuden nurkkaan. Meilla oli tosi hauska reissu, ja hyva vaan et oltiin yks paiva pidempaan ku aluks oli tarkotus, oli niin paljon kaikkee nahtavaa ja ihania ihmisia :)

Tassa si nakyy Detroitia, kuva on otettu Windsorin puolelta, vahan ennen kymmenta maanantai-iltana; vesilla oli tuhottomasti poliisiveneita valvomassa ilotulitusta, jonka Detroit ja Windsor jarjesti tanakin vuonna Kanadan paivan ja Yhdysvaltojen itsenaisyyspaivan kunniaks. En tiia kuinka pitka toi perinne on, mut kauheesti ne tohon on panostanut, koska 2.3 miljoonaa dollaria rajahti ilmaan puolen tunnin aikana. Oli aika siistin nakosta ja  ilta oli kaunis - ainakin ennen tulituksen alkamista koska sen jalkeen Windsorin kadut oli ihan taynna savua ;)

Huomenna sit nakee, miten taalla juhlitaan maan omaa merkkipaivaa - ainakin ilotulituksia on luvassa Soossakin :)

51 sadepisaraa joista 77 päätyi pelilaudalle ja 80 singasi

Ei kyllä singattu in the rain mutta oltiin kuitenkin in the rain ja piilouduttiin 51 sadepisaralta, jotka oli suurinpirtein peukalonpään kokosia! Mää ja sisarukset (sekä kokonaiset että puolikkaat) vastaanotti tässä eräspäivä puolisisarusten serkulta jonkun ihmepelin vuodelta vähintään ysäri. Ja koska tänään alko satamaan kaatamalla ja ukkosti, päätettiin testata kyseinen peli. Hotel-peli oli vähä Monopolin tapanen mutta huomattavasti vanhempi (rahat oli markkoina) ja ns. konkreettisempi.

Noista kuvista näkee aika hyvin pelin kehittymisen :D Ite tipahdin pelistä pois heti ekana koska joutusin konkurssiin :'D

uneton yö 37 tuntia yöttömän yön jälkeen

Tuossa pari päivää sitten nukkumatti päätti jättää tulematta. Kun en siinä keskellä yötä muutakaan keksinyt, niin päätin lähteä ulos kuvaamaan ja hengittelemään raikasta ilmaa. Koko muu talo tietenkin nukkui, joten hipsin lattialla nukkuvan siskon yli vaatekaapille villapaidan toivossa ja hiippailin hiljaa kameran kanssa ulos.

Eipä tuolla mun kameralla varsinkaan ilman jalustaa juuri mitään kuvia saanut, mutta ainakin pääsi hetkeksi nauttimaan hiljasuudesta (ja kylmyydestä!) rauhassa. Varpaat kohmeessa sitten livahdin äkkiä sisälle peiton alle odottelemaan unta saapuvaksi. Ja kyllähän se nukkumattikin lopulta tuli.

I am the 55th wanderer of the night

over hill, over dale,
thorough bush, thorough brier,
over park, over pale,
thorough flood, thorough fire,
i do wander everywhere

so quick bright things come to confusion

so we grew together,
like to a double cherry 

i know a bank where the wild thyme blows,
where oxlips and the nodding violet grows

a lion among the ladies is a most dreadful thing

what angel wakes me from my flowery bed?

the eye of man hath not heard, the ear of man hath not seen,

man's hand is not able to taste, his tongue to conceive,

nor his heart to report, what my dream was

swift as a shadow, short as any dream;

brief as the lightning in the collied night

beetles black, approach not near;

worm nor snail, do no offence

(tämä kuva todistaa kohdan kaksikymmentäkuusi täyttyneen ;P)

the course of true love never did run smooth

i have an exposition of sleep come upon me

*

Kolme juhannusninjaa kuittaavat ja kiittävät Shakespearea Midsummer Night's Dreamin lainauksista. ;)

- Jenna, Hennu ja Ulla

29 sormea laudalla (halutaanko me edes tietää, minne se yksi joutui?)

Nii. Onhan se ihmisen oma valinta alkaa tenttiä psykan kakkoskurssia kesälomalla, mut aina välillä se vaan tuntuu hivenen vähemmän mieltä ylentävältä touhulta, kun kaikki muut viilettää ympäri maailmaa pitämässä hauskaa.

Siksipä mä livistinkin koko ikävän luku-urakan alta ja vietin rattoisat kolme ja puoli tuntia hääräillen kynsien parissa. Iskän sympaattisen sarkastinen kysymys tosin kuului ”onks noi kynnet tosiaan sun koko elämä”, mut mitäs mä näistä. (Ja vastus niille, jotka kuvitteli kuulleensa totuuden häivän mun iskän kommentissa: Ei oo. Vaik kynnet onkin kivoi, mul on silti vielä aika paljon kivempi elämä kun mitä kynnet on.)

 Äitille mä maalasin viininpunaiset kimmellyskynnet ja samaa värilajia kesävarpaat. Serkun sormiin sovelsin sanomalehtikynsiä ekaa kertaa elämässä ja olihan se vähän säätöä, kun kirjaimet ei tuntuneet sanomalehdestä irtoavan. Ratkaisu ongelmaan oli tietty kylmäverinen sanomalehden vaihto. Tästä lähtien siis tulee kyllä aina käytetyksi Tv-maailmaa, joka on sisällöltäänkin monin verroin hurmaavampi kuin joku kuiva realitylehti. ;D

Omiin kynsiin tuli sitten taiteiltua jotain tämän näköistä. En nyt sit tiiä, kuinka kesänväriset kynnet noi on, kun niistä tuli vähän mustanpuhuvat, mut kai sitä nyt kerran elämässään saa vuoden valoisimpana päivänä harrastaa vähän synkempää ulkomuotoa?

ylppäreihin luku alkaa 35.kesäkuuta

Ai mikä laiskuus? Enkä pakoile ruotsin kirjotuksiin lukemista! Erityisemmin. No ehkä toisinaan.. Mutta tässä on ainaki hyvä tapa oppia ihan huomaamattaan. Ulla lastas mulle kasan ruotsinkielisiä kirjoja, joita voisin täs kesän aikana lueskella syksyn kirjotuksia varten, ja lisäsin siihen vielä yhden Jennalta lainatun ja yhden kirppikseltä löytyneen yksilön. Tuossa pinossa voikin sitten mennä vähän aikaa :)

53 yhdessä vietettyä hetkeä

Koska yhdestä listan kohdasta ei koskaan voi kirjoittaa liikaa, aattelinpa minäkin kasata ajatuksia samasta aiheesta, josta Jenna ja Ulla tässä jo postaili. Ulla kyllä onnistui jo melkeen viemään jalat suustani, mutta yritän tässä nyt ottaa esille viime viikosta mieleenjääneitä pointteja sen enempää kuitenkaan toistamatta edellisiä :)

Ensinnäkin täytyy mainita, että viime viikko isosena oli mulle henkilökohtasesi tosi tärkee ja oikeestaan opettavaisempi kun oma ripari ja kaks aikasempaa isosriparia yhteensä. Oli mahtavaa olla opetuksissa mukana, ja vaikka toisina päivinä väsytti mielettömästi niin niitä vaan jakso kuunnella korvat tarkkana ja toisinaan jopa kyyneleet silmissä, kiitos mahtavien pastoreiden. En oo koskaan kuullu leirin aikana käsiteltyjä asioita yhtä perinpohjasesti ja sellasella ilosuudella ja kiitollisuudella opetettuna mitä viime viikolla. Toivon vaan, että jokaikinen ois saanu kuulla sen kaiken mitä me päästiin kuulemaan.

you look around, staring back at you
another wave of doubt, will it pull you under? you wonder
what if I'm overtaken? what if I never make it?
what if no one's there? will You hear my prayer?
(britt nicole/walk on the water)

Tuntu et itsetunto kohos tuon viikon ansioista suurinpiirtein potenssiin 100. Syynä ei kylläkään ollut pelkästään positiivisuussydämet, koska opin leirin aikana myös sen et oon arvokas ja tärkeä pelkästään siks, että mut on luotu tällaseks. Oon siis arvokas mun asemasta, teoista, kyvyistä tai hyödyllisyydestä riippumatta. Onko myöskään parempaa tapaa kertoa se kuin soittaa kitaralla hiljasessa huoneessa biisi, joka kertoo sun tärkeydestä, kun itse saat samaan aikaan makoilla penkillä ja vaan olla? Epäilen. Opin myös, että saan puolustaa itteeni juuri tuon arvokkuuden takia, eikä kenelläkään oo oikeutta ottaa sitä multa pois.

älä anna periksi, älä luovuta vielä
sul on oma ääni, ei kukaan saa sitä viedä.
ja vaikka potkittaisiin jalat sun alta
ja vaikka putoaisit pois jalustalta
etkä ketään kiinnostaisi,
äänesi kuulua saisi
(tommi kalenius/oma ääni)

Opin viikon aikana, että jo Raamatun ensimmäisen sukuluettelon 10 ensimmäisen sukupolven nimet kätkee viestin Jeesuksesta ja ettei käskyjä noudateta pakosta, vaan kiitollisuudesta. Opin kuinka paljon enemmän oon saanu kasteessa kuin pelkän oman nimen, ja kuinka ehtoollinen on niin paljon enemmän kun vaan litteä leivänpala ja viiniä. Opin myös, ettei kukaan voi olla täydellinen tai aiheuttamatta pahaa, mut se kaikki on jo sovitettu, koska meitä on vaan rakastettu niiin paljon.

me hukuttiin elämää suurempiin
voiko kukaan elää ikuisesti?
voiko rakkaus olla kuolematon?
mari kysyi ja mä muistan kuinka sitä seuras pitkä hiljaisuus

(tommi kalenius/elämää suurempiin)

 

Ja kyllä, se rakkaus on kuolematon.

Opin myös, kuinka paljon hyttysen puremia voi saada yhessä viikossa, mikä on biljardin tärkein peliväline eikä sitä voi koskaan käyttää liikaa, kuinka helposti metallisesta petankkipallosta voi todella saada mustan silmän jos ajotus on oikea, kuinka paljon univelkaa voi saada ihan huomaamatta, miten makkaran voi heittää järveen ilman omantunnontuskia ja kuinka paljon naurua voikaan mahtua yhteen viikkoon. Oikeesti, en varmaan koskaan oo ollut noin pitkään hymy korvissa mitä olin viime viikolla. Vaikka välissä uhkas ideat loppua kesken ja väsymys ottaa ylivallan, viikosta selvittiin ilman hermoromahduksia:D Pastorit oli rentoja ja huumorintajusia ja koko leiriporukka oli täynnä ihania persoonia. Eikä sovi unohtaa, et leirien yks parhaimmista puolista on ehdottomasti se, et pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin!

Viikon aikana ei jäänyt selviämättä sekään, kuinka helposti voi tulla itku kurkkuun vain muutamasta sanasta, varsinkin jos väsyttää kunnolla. Yhtäkään kertaa ei tosin suru tai väsymys sitä aiheuttanyt, vaan jokainen kyynel tuli silmäkulmaan kiitollisuudesta, yhteishengestä, luottamuksesta ja siitä, kun tajuaa ettei kaikesta tarvitse huolehtia yksin.

Yhdessä koimme pienen hetken elämää. Jumalan rakkaus sydämiä lämmittää.
Jälkeen kaipauksen, jälkeen taistelujen uusi aamu ylitsemme valkenee.

(Ylitse merten)

93 kysymysmerkkiä televisioruudulla

Mulla, Hennulla ja Jennalla oli tänään leffailta. Valloitettiin meidän yläkerta, heitettiin sohvapöydälle juustosarvet, karjalanpiirakat ja neljät erilaiset keksit ja pistettiin Jaco Van Dormaelin ohjaama ja käsikirjoittama Mr. Nobody pyörimään. Yksi kaveri oli suositellut kyseistä leffaa ja satuin löytämään sen R-kioskin leffapoistomyynnistä pilkkahintaan tänä keväänä. Leffakotelon muhittua parin kuukauden verran hyllyssä, oli siis vihdoin ja viimein aika tutustua kyseiseen tapaukseen.

Niin. Totta kai kyseessä oli kahden ja puolen tunnin verran tajutonta absurdiutta, järjettömyyttä, auki jätettyjä langanpätkiä ja ihan älyttömän suuria kysymysmerkkejä, jotka valloittivat ruudun hurmaavalla notkeudellaan ja monitahoisuudellaan. Kyllä siinä oli ihmettelemistä, että kuinka leffan käsikirjoittajalla oli pysynyt mikään hallinnassa, kun juoni tuntui rönsyävän joka suuntaan ja missään ei oikein tuntunut olevan mitään pointtia..

"Nemo: Probably the worst thing about being on Mars is that nothing will happen there. Time will seem stale and empty.

Man: (looking out over Mars) It doesn't look like there is much to do. I hope I brought enough Sudoku."

Mr. Nobody kertoo tarinan Nemo Nobody –nimisestä miehestä, joka 118 vuoden iässä valmistautuu maailman viimeisenä ihmisenä kuolemaan luonnollisen kuoleman. Mies palaa muistoissa takaisin lapsuuteensa ja nuoruuteensa, joissa on tuntenut kolme erilaista tyttöä. Elokuva käsittelee rinnakkaisia todellisuuksia, joissa Nemolla on kussakin todellisuudessa suhde tytöistä yhteen.

Nemo: There's no life without you.

Anna: Go slowly. I have to get used to it. I talked to you so much when you weren't there, it's strange for me to talk to you for real.

Oma leffamakuni suosii vähän kajahtaneita leffoja. Mr. Nobody olikin siis suuresti mun makuuni kaikkine omituisine yksityiskohtineen. Leffassa oli avaruudessa lenteleviä polkupyöriä, filosofista dialogia ja pohdintaa henkilön olemassa olosta, veikeää huumoria, paljon fysiikkaa ja harmaita hiuksia aiheuttavia outouksia. Onneksi leffan loppu sitten vähän selkeytti kokonaisuutta, ja oikeastaan loppuratkaisu tekikin elokuvasta ihan mahtavan paketin. Pitäisi kyllä varmaan katsoa uudestaan, niin osaisi katsoa leffaa jotenkin enemmän kokonaisuutena. Kyseessä tuntuu kyllä olevan sen sortin elokuva, että sen monista tasoista ja runsaista yksityiskohdista löytää aina jotain uutta vielä kymmenennelläkin katsomiskerralla.

"Before he was unable to make a choice because he didn't know what would happen. Now that he knows what will happen, he is unable to make a choice."

Leffan teema pyöri pitkälti valitojen ympärillä: sen, kuinka yksi valinta saattaa johtaa seuraavaan ja kuinka toisinaan ei voisi edes kuvitella, että jokin tapahtuma voisi poikia tietynlaisen lopputuloksen. Luettiin Jennan ja Hennun kanssa leffan päätteeksi dvd-kotelosta filmistä kirjoitettu artikkeli ja siinä sanottiin, että elokuva yritti havainnollistaa sitä, että eihän oikeassakaan elämässä syy- ja seuraus-suhteet ole niin selkeästi näkyvillä kuin suoraviivaisimmissa elokuvissa.

Joka tapauksessa kyseessä oli tosi hyvä leffa. Vähän tuli turhauduttua välillä, kun kohtaukset pomppivat ja järki ei meinannut pysyä perässä. Huumorilla höystettyä paketti oli kuitenkin miellyttävä seurata, enkä kyllä itse ainakaan ehtinyt edes pitkästyä. Jared Leto oli sympaattinen pääroolissa ja pidin siitä, että syvällisyyttä riitti. Vaikka se syvällisyys väliin olikin sitä lajia, ettei sitä ihan tavallisella kesälomalaisen järjellä tajunnut. :D

Kuvalähteet: 

http://www.levykauppax.fi/movie/mr_nobody/

http://www.imdb.com/media/rm693156352/tt0485947

http://www.geekisthenew-black.com/2010/10/mr-nobody.html

http://www.hs.fi/kulttuuri/elokuvat/artikkeli/El%C3%A4m%C3%A4+on+valintoja/1135260523157

84: hyttysenä katossa riparilla

Vietin viime viikon lopun nuortenleirillä samassa paikassa, jossa veli oli rippileirillä ja Jenna ja Hennu isosina. Talviturkki tuli heitettyä ihan mukiinmenevän lämpimään veteen, iltaohjelmien leikit loihtivat hymyn huulille, veli opetti mut pelaamaan biljardia ja pääsin tutustumaan syvemmin vanhoihin tuttuihin ja tapaamaan ihan uusiakin, yksinkertaisesti mahtavia ihmisiä! Yhdyn myös ihan täydestä sydämestäni tuohon Jennan kommenttiin, että positiivisuussydämet olivat parhautta! Koska ne tosiaan oli! Omani iskin huoneeni seinälle, että voin siitä imeä itseeni itsevarmuutta, kun huono päivä yllättää. ;)

Leirillä pääsin osallistumaan myös samoihin opetuksiin kuin riparilaiset. Pastorit oli ihan mahtavia, kun ne osasi huumorilla höystetysti opettaa Jumalasta ja Raamatusta tosi syvällisiä ja upeita juttuja. Jotenkin aiempaa selkeämmin muistui mieleen, että jumalanpalveluksessa Jumala palvelee seurakuntalaisia eikä päinvastoin, ja että ihmiset kiittävät, ylistävät ja saavat vain ottaa vastaan. Opin, että Garth Brooksin sanoin ”some of God's greatest gifts are unanswered prayers” ja että pahimmillaan toisen käskyn rikkominen on sitä, ettei käytä Jumalan nimeä ollenkaan. Ymmärsin, että avioliitto on varjokuva Jumalan ja seurakunnan suhteesta, ja että morsiamen valkoinen puku on kuin Jeesus-puku, johon meidän kaikki on kasteessa puettu, ja että sulhasen musta puku kuvaa syntejä, jotka Jeesus otti kantaakseen. Käsitin, että taivas todella on siellä, missä Kristus on, ja että Kristus on Sanassa ja sakramenteissa!

Sunnuntaina meillä sitten juhlittiin veljeä. Konfirmaatiomessussa lauletusta virrestä jäivät mieleen sanat:

Tapettu on Karitsamme

kerran kaikkein edestä.

Ikuisena uhrinamme

olet täysi, riittävä.

Halleluja, halleluja,

halleuja, halleluja!

Synnit meistä puhdistat.

(Luterilaisia virsiä 729, säkeistö 4)

Amen. 

3, 15, 30, 38, 50, 53, 79, 84 Ikimuistoinen viikko hyttysten keskellä

Näköjään tosta otsikosta tuli nyt aika pitkä, mutta noita kaikkia tuli tosiaan tossa viime viikon aikana koettua. Oltiin Hennun kanssa isostelemassa rippileirillä nyt kolmatta vuotta putkeen ja voin sanoa, että oli taas niin mahtavaa että!

Oli kyllä omalla tavallaan rentouttavaa olla viikko pois sivistyksen parista (ja tällä tarkotan nyt lähinnä ilman telkkaria olemista, ja sitä ettei tullut käytyä esimerkiksi kaupassa tai muualla ihmisten ilmoilla :D), vaikka tietty sitä on väsynyt pitkän leireilyn jälkeen ja on kiva palata taas kotiinkin. Leirin aikana opin kyllä paljon uutta: tuntuu, että aiemmin asioista on saanut vaan pintapuolista tietoa, mutta nyt taas sain oikeasti aika paljonkin irti opetuksista! Oon myös huomannut, että kotiin tultuani oon miettinyt asioita opetuksien pohjalta ja pohtinut enemmän.

Ensimmäisenä iltana oli tosi upee auringonlasku

Opetuksien lisäksi ehittiin tekeen tietty paljon muutakin kuten paistamaan nuotiolla muurinpohjalettuja, leikkimään ja pelaamaan erilaisia leikkejä, uimaan ja saunomaan sekä syömään hyviä ruokia. Uimaranta oli toisessa paikassa (jouduttiin siis vaihtamaan leirikeskusta kesken leirin) tosi mukava, siellä oli hyvä laituri ja hiekkapohja, eikä edes ollut äkkisyvää. Oli tosi ihanaa käydä joka päivä rantasaunassa ja uida virkistävässä vedessä! Niin ja yksi juttu, joka meinasi unohtua ja on ehdottomasti yksi parhaista jutuista leirillä, on positiivisuussydämet. Jokaiselle siis leikataan kartongista omat sydämet, joihin kaikki muut kirjoittaa jotain positiivista sydämen omistajasta :) Ne piristää joka kerta niin paljon ja saa hyvälle tuulelle!

Tällainen maisema oli laiturilta

Leireistä tekee mukavia myös se, että siellä saa leikkiä erilaisia leikkejä ja laulaa ihania lauluja yhdessä - niitä kun ei tuu yleensä tehtyä vapaa-ajalla. Monet leirillä lauletuista lauluista onkin soinut mulla päässä nyt leirin jälkeen (ja itseasiassa jo leirilläkin), mutta se on mielestäni vaan kiva juttu :) Ja yks asia, mitä ilman leiri ei olis ollut myöskään niin onnistunut, on aivan mahtavat ihmiset! Oli kivaa tutustua leiriläisiin, pappeihin ja kolmanteen isoseen ja saada nauraa paljon. Ootan jo innolla seuraavaa kertaa, kun nähdään samalla porukalla!

Sunnuntaina olikin sitten konfirmaation ja leirin lopun aika, minkä jälkeen suunnattiin Ullalle sen pikkuveljen rippijuhliin. Juhlissa oli hyvää ruokaa (joista osaa maistettiin tosin vasta tänään, kun käytiin jälkikäteen herkuttelemassa ;)) ja isoset pääsi jopa laulamaan. Ihan mukavaahan se oli, kun ei joutunut yksin esiintymään, ja vaikka ei Hennun kanssa toista lauluista tiedettykään :D 

Viime viikko oli niin paras ja ihana, että ei voi muuta kun olla tyytyväinen, että lähdin mukaan (vaikka hyttysiä olikin ihan tuhosti)!

Laula ihmisille ilosta
Laula surusta
Laula väreistä maailman
Laula ihmisille sanoista
Laula teoista, yhden ainoan Jumalan
Laula heille sodista
Laula saduista
Laula kivikaduista
Laula sydämestäsi kaikki se
Laula se, niin kuin Herralle 

(Laula ihmisille)