Kiitos Finnairin työntekijöiden ihanan lakon, en istu nyt koneessa matkalla Torontoon vaan vetelehdin kotona omassa huoneessani ja mietin, että viiden ja puolen tunnin kuluttua voisin olla jo Kanadassa, jos kaikki olisi mennyt alkuperäisen suunnitelman mukaan. Olin ihan älyttömän pettyny, kun kaverini, jonka kanssa oon Kanadaan lähössä, soitti ja kerto lennon peruuntuneen. Olin kyl ollu tietonen lakosta mut olin sit vaan jotenkin ajatellu et ei se meiän suunnitelmiin tuu vaikuttaan. Vaan toisin kävi, ja myönnän, että mieleni olis tehny vaan itkeä ja raivota siinä tilanteessa. Onneks Jenna ja Hennu oli täällä, piristyin niiden seurasta ja pystyin pian sopeutuun siihen et me ei lähetäkään vielä tänään. Varsinkin, ku soitettuamme asiakaspalveluun asiat selvisi pian ja saimme uuden lennon - jo huomiselle! :D
Lennon peruuntumisella oli varmasti joku tarkotus, oltas ehkä pudottu Atlanttiin jos oltais tänään lähetty. Ja pääasia on, että me päästään jo huomen matkaan,olin ollu ihan varma, et saatais uus lento vasta johonki viikon päähän En tiiä miten olisin malttanut odottaa... Vaik mua kyl jännittää ihan hirveesti, kaikki uudet ihmiset ja iso kaupunki. Ja lähes kaikissa tilanteissa on pakko pärjätä pelkällä enkulla(jotkut siellä osaa jonkin verran myös suomea), mut kyl se siitä, aluks saattaa olla vaan vähän kankeeta puhuminen. Tuleepahan pakostakin prepattua mun puuttellista englannin kielitaitoani ;)
Jännityksestä huolimatta ootan ihan sikana tulevaa seikkailua, tuntuu vaan jotenki tosi epätodelliselta, että oon lähössä jonnekin niin kauas ku Kanadaan ja viel se, et oon viis viikkoa pois kotoa. En oo ikinä ollu niin kauaa pois. Mut on kyl kiva kokeilla siipiään ja nähdä, miten pärjää yksin maailmalla(tai yksin ja yksin mut ilman vanhempia) ja kokee jotain ihan uutta.
Nyt mä vaan sit toivon, etten oo unohtanu mitään välttämätöntä mun matkalaukuista (mulla ei oo hajuakaan, kuinka kauan mulla meni pakkaamiseen, mut monta tuskaista tuntia kuitenkin) ja että meiän vaaka on luotettava... Toivon, että tällä kertaa pääsisin ilman mitään ylimääräistä säätöö, miettimistä ja pyrähdystä check-inissä läpi turvatarkastuksesta. Oon kaikilla kolmella kerralla, mitä oon lentäny, onnistunu unohtaan jotain tai menny väärään paikkaan. Ainakin mulla on nyt sit kokemusta kaikenlaisesta :)
Kissat on hassuja, mut ihailtavan kärsivällisiä. Kattelin jonkin aikaa,
ku Viiru kyttäs jotain olematonta ötökkää tos kivellä, mut sit häivyin
sisälle, kun se vaan jatko ja mä väsyin;) Eläimiä on kyl mielenkiintosta
seurata ja kuvitella, mitä niiden päässä liikkuu. Miten kissatkin vaan
jaksaa olla kytiksellä ties kunka monta tuntia putkeen? Jos ne näkeekin jotain mitä me ei nähdä? (pieniä vihreitä miehiä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti