Nelinkertainen eksyminen 67 kappaleeseen omalaatuisuutta

Miun pikkuveli häipyi tänään rippileirilleen huolimatta kameraa mukaansa. Ihan järkyttävän radikaalia käytöstä niinkin läheiseltä verisukulaiselta. Joskus on vaan vaikeata käsittää, miksei kaikki ole niin addiktoituneita ikuistamaan elämän kohokohtia digitaalikameran syövereihin kuin toiset (siis minä :D). Ehkä niillä on parempi muisti. Ehkei niiden tarvii häärätä koko ajan kamera kädessä, kun ne tietää, että ne tulee joka tapauksessa muistamaan kaikki ihanat pikku kommellukset, joita nyt esimerkiksi rippileirillä väistämättä tapahtuu. Allekirjoittanut nyt kuitenkin on sen verran lahopäistä sorttia, että ilman kameran muistojenarkistointimahdollisuuksia monetmonetmonet ihanat asiat olisivat vaipuneet aivomassojen mystisiin syövereihin jo aikoja sitten, eikä eläminen ilman kameraa tulisi kuuloonkaan! ;)

Pikkuveljen häipyessä hyttysten syötäväksi leirikeskukseen metsien keskelle, mä jäin kotiin leipomaan sen rippijuhlaherkkuja. Koska aikaa oli ja teki mieli höpsötellä, mä otin tietokoneen mukaan keittiöön ja heitin parit Lostin ykköstuotantokauden episodit pyörimään. Niin siinä sitten kävi, että 66 juustosarvea syntyi dvd-maratonin äärellä (tietysti yksi pellillinen paloi siinä hötäkässä, mutta saivathan porukat maistijaisia hivenen kärventyneistä yksilöistä.. ;D) - eli siis mahdollisimman vaikeasti ja luovasti!

Mää jatkoin luovuuttani kauralastujen äärellä, joita valmistui ilmeisestikin seitsemän pellillistä. En ole koskaan ollut mikään ekspertti uunin käytössä ja mulla on aina ollut pienoista taipumusta leipomusten polttamiseen, niin totta kai kaksi peltiä lastujakin tuhoutui maistijaisiksi.. ;D Ei ne nyt tietenkään ihan karrelle palanut, mutta reunoista vähän mustistuivat sen näköisiksi, ettei niitä missään kekkereissä kehtaisi tarjota.. :)

Mulla on ollut tänä vuonna tapana pursottaa kauralastujen päälle tummaa suklaata ja koristella ne jotenkin kivasti. Jennan ja Hennun yllätyssynttäreille askartelin kauralastuja, joissa oli nuotinkuvia ja g-avaimia ja iskän synttäreille tein H20- ja vesimolekyylikeksejä, kun miun daddyssä on vähän kemistin vikaa. Pikkuveljen kauralastut sitten tuottikin vähän enemmän päänvaivaa, kun en oikein tiennyt, kuinka lastuille olisi muotoillut Playstation-ohjaimia tai lumilautoja. Niinpä mä sitten loppujenlopuksi päädyin pursottamaan kekseille suklaiset aurinkolasit kesän ja auringon kunniaksi.. :D

Tuossa noiden Lostin dvd-koteloiden päällä näkyykin sitten muutama aurinkolasein UV-säteilyltä suojautunut keksiveijari.. Aikas ninjoja niistä tuli, eiköstä vaan? ;D