32 randomia synttäriajatusta

32. eräiden nimeltämainitsemattomien ninjojen vanhenemisen muistopäivät ja niiden viettämiseen liittyvät riitit

Onks ketään toista tässä maailmassa, jonka iskä keksii, että samana päivänä kun sen tytär täyttää 18 vuotta, niin se kyseinen isä rahtaa sen tyttären aamuseitsemäksi liukasajorataharjoitteluun? Ei siinä mitään, olihan se liukastelu kivaa, mut silti?! Seitsemäksi?! Jos siis satuitte näkemään tänään sellatteen zombin näkösen vihreenaamasen, just koomasta herätetyn täysikasvusen ihmisenalun liikenteessä siinä aamu kuuden pintaan, niin se olin minä. Matkalla liukasrataharjotteluun. Auringonnousunaikaan. Tukka takussa ja ripset rypyssä ja aivot solmussa.

en jaksanut leipoo kakkuu ja sit aattelin, et true prinsessoille kyl
kelpaa prinsessakakkukin... ;)

Muutenkin oli kyl tosi aktiviteettitäytteinen päivä! Sen jälkeen kun olin ajellut reilut viiskytä kilsaa ympäri syrjäkyliä ajo-opettajan kera, mä askartelin muutamat sydänmacaron-leivokset synttärikahveille ja kiiruhdin kolmeksi kampaajalle. Ja voi että oikeesti, mun hiukset on nyt täydelliset! En tiedä, mitä se kampaaja teki mun tukalle, mut mä vaan oon rakastunut! Mun hiuksiin! Ah täydellisyys! 

Mummi ja ukki tuli päivälliselle ja prinsessakakulle ja sit ne katseli vanhempien kanssa mun vauvakuvia. Jipii!

mun macaronleivokset! <3

En hehkuta paljoo, mut mun on vähän kuitenkin pakko, koska mä sain ehkä parhaan synttärilahjan ikinä! Sen lisäks, että sain yhdeltä pikkuveljeltä ruusuja, toiselta leffalipun ja kolmannelta 18 suklaa-/lakupatukkaa, sain porukoilta järjestelmäkameran! Wohoo! Canonin EOS 1100D on nyt mun ja vaik en osaakaan vielä käyttää sitä, meistä on pikku hiljaa tulossa parhaat ystävät ikinä (ei sillä, että se vois syrjäyttää ikinä mun oikeita kavereita <3). Ainoo ongelma on ehkä se, että mun pikkuveljistä on kans tulossa mun kameran bestiksii, enkä tiiä, miten mä suojelen sitä niitten turmiolliselta seuralta!? Ehkä mun pitäs muuttaa Antarktikselle igluun kuvaamaan pingviineitä, ettei ne saa sitä käsiinsä...? 

hmm... ehkä laitan sinne igluun sit kuitenkin jotai lämpimämpää päälle?

31 tuntia väsymätöntä valvomista kultaisten patsaiden äärellä

31. Oscar-valvojaiset

Ulla: Suomessa asuvan leffafriikin vuodessa ei ole montaa kohokohtaa, kun Oscar-gaala taitaa olla USA:n elokuvapalkintogaaloista ainoa, joka täällä kaukaisessa pohjolassa näytetään televisiosta. Siksi Oscar-gaala onkin jo parin vuoden ajan ollut se maaginen televisiolähetys, joka onnistuu liimaamaan mut television ääreen seitsemäksi tunniksi jännittämään palkinnonsaajia ja prinsessapukuja. Tänä vuonna mun vuotuisiin yhdennaisen Oscar-valvojaisiin tuli kuitenkin mutka (tosin ihan miellyttävä sellainen), kun hennu ja Jenna lyöttäytyi seuraan toljottamaan punaisen maton mekkoja ja kultaisten kaljujen ukkojen saajia.

oscar-eväät!

Hennu: Jea, meitsin ekat kunnon Oscar-gaala -valvojaiset takana! Yritin jo viime vuonna kattoo koko gaalan mut näin muistaakseni pelkän valvojaisosuuden mun valikoivien unenlahjojen ansiosta, jotka jostain syystä yllättää ainoastaan telkkarin ääressä.. Mutta tällä kertaa, kiitos Ullan, sain katottua koko gaalan vajaan puolen tunnin pimentoa (josta ulla tökki mut hereille) lukuunottamatta!

tulostettiin oscar.go.com-sivustolta oscar balliotit, joihin sai rastittaa, mille leffoille olisi halunnut oscareiden menevän

Ulla: En oikein tiedä, mitä sanoisin tosta tän vuoden gaalasta. Henkilökohtaisesti en oikein pitänyt Seth MacFarlanesta juontajana, ehkä siksi koska sen huumori oikein iskenyt muhun. Lisäksi tanssiva Daniel Radcliffe oli mulle vaan liikaa ja sai mut tuntemaan suunnatonta myötähäpeää! :D Leffamusiikkiteema oli kyl kiva ja erityisesti rakastuin Les Miserablesin näyttelijöiden esitykseen (!!!) ja olihan se Chicagon ”All the Jazz” hieno kanssa.. Ja mitä taas noihin palkintoihin tulee, niin oon kyllä just samaa mieltä niitten suomalaisten kommentaattorien kanssa, että ehdolla oli ihan hullun laadukkaita leffoja vaihteeks! Argo, Les Miserables ja Silver Linings Playbook on ihan ensiluokkaisia ja sit siellä oli vielä sellattei perushyvii joukossa myös. Ainoo mikä jäi ärsyttään oli Life of Piin kahmima cinematographyn pysti, koska se olis vaan kuulunut Anna Kareninalle, joka oli kuvattu ihan uskomattoman upeesti, ja musta Argon olisi kuulunut saada joku palkinto äänimaailmasta, koska just niissä äänissä oli onnistuttu siinä leffassa tosi hyvin. Mut vitsit! Varmaan Jennifer Lawrence voitti naispääosan! Wohoo! <3

Hennu: Gaala ja the red carpet -osio olivat molemmat kyllä 7 tunnin kattomisen arvoset ja ehdokkaat oli ehdottomasti paikkansa ansainneet. Kuten Ulla jo mainitsikin tuosta cinematography-oscarista, mua jäi myöskin harmittamaan tuo samaisen pystin jako, koska kyllä sen Anna Karenina olis mustakin ansainnut, sen verran mielenkiintonen kuvaustapa kyseisellä leffalla oli. Ja ne sen tanssikohtaukset! Toinen mikä jäi hieman harmittamaan oli original songin palkitseminen. Vaikka Skyfall on hyvä, ja kyllä noista listalla olevista ehdokkaista sille pystin kuului mun mielestä mennäkin, niin mun mielestä oli vääryys, et koko ehdokaslistasta puuttui Hobitin Misty Mountains! Mutta tyytyväistä hihkumista meidän molempien suusta aiheutti kuitenkin naispääosan voittaja, Jennifer Lawrence ja sen ihana rooli Silver Linings Playbookissa (joka ois kyllä mun puolesta jonkun muunkin pystin ansainnut)! Niin ja mitä tuohon Ullan lyttäämään Seth MacFarlaneen tulee, niin musta se oli lähinnä vaan huvittavaa, että ne epäsovinnaiset vitsit ei oikeen uponnu ja kyllä se silti aina voittaa the red carpetin epäaidoilla prinsessaheilutuksilla varustetun juontajakolmikon!

Ulla: Mitä sitten prinsessamekkoihin tulee, niin tän vuoden puvuista ei yksikään silleen häikäissyt mua silleen "hui kun tossa on järjettömän kaunis mekko!" -tyylillä. Tän vuoden mekot oli joko järkyttäviä (aika perus oli, että mekot näytti siltä, että niistä oli loppunut yläosasta kangas kesken ja että kohta ne tippuu pois noiden näyttelijöiden päältä) ja sit sellatteita mukiinmenevän okeikivasöpöjä. Alla olevaan kollaasiin oon kerännyt muutaman suosikkini.

Näissä mekoissa oli kivaa se, että ne oikeesti näytti siltä, että ne pysyy päällä! Amanda Seyfriedin mekon kangas oli - hennun sanoja lainatakseni - vähän verhokankaan näköistä, mutta siihen mä en sinänsä kiinnittäis huomiotani, vaan tuohon leikkaukseen, joka on vaan niiiin nätti. 9-vuotiaan Quvenzhané Wallisin kohdalla mun sympatiat taas sai koiralaukku! Hihii, jotenkin samaan aikaan koomista ja ylisöpöö nähdä tollanen laukku punasella matolla! ;) Zoe Saldanan mekossa tykästyin yksityiskohtiin: vyöhön, helman harmaisiin raitoihin, yläosan kukkasiin... <3 En oikeastaan osaa sanoa, tykkäsinkö loppujen lopuksi enemmän Zaldanan vaiko Kristin Chenowethin mekosta - jälkimmäisessä kun tuo helma on todella kaunis ja pidän tuosta yläosasta, joka on kuitenkin olemassa mutta samaan aikaan on aika läpinäkyvä. 

Mitä taas tulee järkyttävimpiin punaisella matolla nähtyihin mekkoihin, niin Halle Berryn seepramekko oli vähän liian seepra mun makuun ja Charlize Theronin valkoinen peplumi ei myöskään vakuuttanut... Ja en vaan voi käsittää, miten Jennifer Aniston vuodesta toiseen tulee niillä samoilla suorilla pörröhiuksilla...?

oscars 2013 by hennski

Hennu: Ulla oli oikeessa siinä, että mekot ei oikeen iskeny tällä kertaa. Kaikki oli mun makuun joko liian merenneitomallisia tai sit niissä oli liioteltu helma tai turhan pitkä laahus. Kuitenkin Jennifer Lawrencen ja Amy Adamsin mekot oli mun silmää ainakin osittan miellyttäviä ja sopivat heidän päälleen, vaikka oliskin tehnyt mieli koko valvojaisten ajan käydä silpomassa vähintään puolet noista helmoista pois..:D Myös Seyfriedin mekko oli tyylikäs, tosin hiukan mua häiritsi korsetin aiheuttama ahdistava fiilis, et kyseisessä puvussa näytti olevan hieman vaikee hengittää. Niin ja järkytyspuvuthan Ulla jo mainistikin, oon niistä täysin samaa mieltä!

Hiukset oli kuitenkin tänä vuonna monetkin mun mieleen ja tykkäsin erityisesti kampausten huolettomuudesta. Itseasiassa juuri Lawrencen ihanan yksinkertanen mut silti juhalava kampaus oli yks näteimmistä, ja tuo Adamsinkin nuttura oli mukavan rento. Myös noi toiselle olkapäälle vedetyt laineet joita aika monella näki, oli ihan jees näkösiä. Mmm, pitääpä alkaa miettimään tässä pikkuhiljaa ylppäreihin jotain mukavaa kampausta..:)

Mites teidän suosikki- ja inhokkimekot tän vuoden gaalassa? Ja entä menivätkö oscarit teidän mielestä oikeisiin osoitteisiin?

the 12th hair revolution

12. pientä piristystä kiireen keskelle

ah tätä epätasaisuuden multihuipentumaa!

Eilen tuli kevät. Ainakin hetkellisesti, tästä aamusta ei sitten puhutakaan, nimimerkillä raapattiin saran kanssa ulko- ja SISÄpuolelta jäätyneitä ikkunoita aamupakkasessa.... Muttamutta päätin et kuiva talvikausi saa hiuksiltakin väistyä ja 1092807. elvytysprosessi mun pörröpäälle käynnistyy jälleen. Okei ei ehkä voi puhua miljoonista, en oo nimittäin erityisemmin koskaan ollu kiinnostunu mun hiusten kunnosta (minkä kyllä huomaa..) mutta nyt jo pariin otteeseen oon ottanu itteeni niskasta kiinni ja yrittäny tehdä jotain. Aika laihoin tuloksin kylläkin, että jospa tällä kertaa paremmalla onnella. Tuntuu kyllä aika toivottomalta, mun hiukset on just semmoset perussuomalaiset luonnonkiharat pakkasesta ja auringosta kärsineet olemattomat haituvat, mutta tällä kertaa en luovuta! Ainakaan ihan heti.

Kävin eilen äipän kanssa heräteostoksilla, jonka seurauksena mun hiusprosessi alkaa Tangle teezeristä! Kaverilta testasin pari kertaa ja päätin sitten itekin hommata tuon ihanasti käteensopivan takkuharjan, joka on oikeestaan yllättävän kätevä. Takkuja mulla kylläkään ei juuri ole, mut toi hieroo päänahkaa mukavasti eikä se sähköstä tukkaa sen enempää kun normaali hiusharjakaan, vaikka aluks epäilinkin et minkä katastrofin tollanen muovikasa voi aiheuttaa. Ja voi olla et kuvittelen, mut tuntuu et hiukset on myös pehmeemmät tuolla harjaamisen jälkeen :)

Vaihe 2 on kunnon hoitoaine, ja toivon et toi Aussien Miracle moist conditioner ois sellanen. Sekin tarttu eilen heräteostoilemasta mukaan, lähinnä ylisöpöjen samanmerkkisten shampoo-pullojen takia, tosin kyllä toi macadamiapähkinä öljykin houkutteli. Varsinkin, kun olin tiedostanu et mun hiukset on jälleen a bit unhappy niin kuin tuossa purkin kyljessä sanotaan..:) Toinen, mitä tykkään hyvän hoitoaineen lisäks käyttää, on tuossa vieressä mun luottosuosikki Wellan öljyhoito, mikä antaa hiuksille kivasti kiiltoa ja tuoksuu muutenkin tosi hyvältä!

Yritän myös tässä pikkuhiljaa pidentää hiusten pesuväliä ja leikata kuivia latvoja pois vähän useemmin. Oon myös miettiny, että pitäisköhän taas alkaa popsia jotain biotiininappuloita, ideoita/kokemuksia mitkä toimii ja mitkä ei..? Niin ja onko niistä hoitosuihkeista, jotka poistaa sähkösyyttä ja lisää kiiltoa ja plaaplaa oikeesti mitään hyötyä?

Kertokaas teidän hiusvinkit top10 ja auttakaa mua mun hiusten eloonjäämiskamppailussa! 

Stage is yours!

40: tanssii prinsessojen kanssa (vielä kerran)

40. tanssi kuin prinsessa

Hihii! Sain vihdoinkin syyn ladata Gimpin muokatakseni nää wanhojen kuvat. Ihan käsittämättömän vaikeekäyttönen ohjelma, mutta noi linssiheijastumat on kyl kivoja! ;) Tässä siis vielä muutamia kuvia mun prinsessaninjailupäivästäni. <3 Kuvauksesta kiitokset Saralle ja äidille! 

39 iloista abia!

39. penkkarit!

No joo, ehkä kuitenkin vähän useempi abi oli ystävänpäivänä rekkojen kyydissä viskomassa karkkia kuin mitä otsikko kertoo ;) Oi voi, viiden vuoden karkkien keräämisen jälkeen oltiinkin tällä kertaa ite rekkojen kyydissä Hennun ja Saran kanssa. Se tuntu vaan jotenkin niin epätodelliselta!

Aamu alkoi abien kahvittamisella koulussa ja sen jälkeen olikin ihan huikee abigaala, jonka muut abit toteutti kyllä niin upeesti: opettajien ja alempien luokka-asteiden imitoimista hyvän maun rajoissa. Kyllä siinä saikin taas nauraa oikein vatsansa pohjasta, kun abit esitti koulun opettajia menneisyydessä, peruukit päässä ja niiden hokemia toistellen :D Gaalan ja ruuan jälkeen kavuttiinkin sitten jo rekkojen kyytiin pussit täynnä karkkia valmiina viskelemään niitä ja huutamaan TJ0!

Hauskaa oli, mutta nopeasti myös ohi. Ens vuonna sitten Ullan vuoro (:

prinsessaninjan edesottamukset osa 40

40. tanssi kuin prinsessa

Tänään aamulla kello 7.30 alkaneissa tanssiharjoituksissa mä tein havainnon: jos hymyilee ja näyttää tarpeeks itsevarmalta ja siltä, että tanssiaskeleet vaan on hallussa, niin myös katsoja uskoo, että tanssi sujuu – oli todellisuus sitten mikä tahansa. Niinpä mä päätin, että illalla mä hymyilen vaan koko ajan, eikä kukaan huomaa, miten mun jalat menee. Ja se tepsi - sekoilin nimittäin vaikka millä mitalla, eikä kukaan tuntunut huomaavan mitään! En enää koskaan aliarvioi hymyn voimaa! 

Hymyilystä syntyikin sitten ihan mahtava ilta! Mulla oli järjettömän hauskaa ja ihmisillä oli ihania mekkoja ja oli vaan niin kivaa näyttää kauniilta! Mun sivunuttura oli täydellisin ikinä ja vaikka siitä karkas kiehkura heti ensimmäisen tanssin jälkeen, niin valokuvissa se ainakin ehti olla tosi nätti. Ja parinkaan suuta ei tarvinnut teipata ilmastointiteipillä, vaan se oli just sympaattinen ja naurettiin vaan yhessä, kun mun vannehameen toinen vanne lähti kesken tanssin ja sit eka me itse kompastuttiin siihen ja sit sen jälkeen kaikki parit meijän jälkeen kompastu siihen… Lol!

Oli jotenkin ironista, et oon valmistautunut näihin tansseihin jotain kolme kuukautta ja mulla oli kaikki hakaneuloista ja varapinneistä ja ilmastointiteipeistä ja rakkolaastareista lähtien mukana ja sit en voinutkaan tehdä mitään, kun mekosta lähti langat irtoileen kesken tanssin ja kiharat karkaili ja vanteet pomppi silmille. Ei siinä voinut muuta kun hymyillä entistä kovemmin ja olla silleen, et ”näin tän kuulukin mennä, ei kuulkaas mitään hämminkiä”! Sekoilusta huolimatta – tai ehkä juuri sen ansiosta – mulla oli kuitenkin tänään kivempaa kun pitkään aikaan! Hihii!

Kuvia saatte sitten varmaan joskus maanantain tienoilla, kun saan ne mun virallisen valokuvaajan (=Sara <3) kamerasta. Sen verran spoilaan, että mun mekko näytti paljon kauniimman väriseltä tänä iltana kun mitä se on ollut meidän kotivalaistuksessa ja että mulla oli siis tosiaan päässä nuttura, jonka seuraavaksi terrorisoin yrittämällä nukkua meidän olohuoneen sohvalla... Wish me luck! ;)

Ja tiettekö – jos tänään en ollut pyörtymispisteessä tanssien jälkeen, niin huomenna pitäisi jaksaa vetää koreografiat läpi kolmeen kertaan. Heh, toivottavasti mekko huomenna pysyy kasassa!

Ps. Viime yönä näin unta, että Tarja Halonen lähti edustamaan Suomea euroviisuihin jonkun nuoren miesartistin taustatanssijana. Oli kuulkaas muuten koominen uni, kun rouva ex-presidentti keinutteli laineitaan iskelmän tahdissa!

40 prinsessaninjaa tanssitöppösissä

Huomenna. Musta tulee prinsessa. Oikeesti. Vitsit kun on siistii! (Vähän kyl harmittaa, ettei musta tuu ninja, mut ehkä mä opin vielä elämään tänkin menetyksen kanssa… Tai sit voin olla prinsessaninja! Joo! Musta tulee prinsessaninja!)

Oon vaan hyppinyt koko tän päivän jossain seinillä ja melkein hakannut innostuksissani reiän mun jaloilla hennun auton lattiaan, mut en vaan voi sille mitään, et huomenna on the day. Pääsen vihdoin ja viimein näkeen kaikkien supersiistit penkkaripuvut ja sit illalla mä vaan tanssintanssintanssin ja hymyilen mun posket puuduksiin. Oon päättänyt, että so what, vaikka ei mahutakaan tekeen tangoneliöö kunnolla, kun toiset parit tunkee iholle ja so what vaikka kaikki pyörähdykset ei ehkä mee ihan just silleen niinku niitten pitäis – mä oon nimittäin päättänyt pitää hauskaa! Prinsessana! Hii!

Teille, jotka tanssitte kanssa huomenna, haluun vaan sanoo, että varmistakaa, että teillä on mukana a) ilmastointiteippiä (jotta voitte paikata mekkonne jos joku talloo sen rikki tai teipata parinne suun kiinni jos ette jaksa kuunnella sen juttuja), b) puuteria (koska puuteri pelastaa päivän kuin päivän), c) myslipatukoita (ettei verensokerit pääse tippumaan liian alas), d) kameran akku ladattuna!! ja e) hymy joka valaisee koko huoneen. Muistakaa, että ootte kauniita ja tosi prinsessoja (tai voitte olla prinsessaninjoja niinkun mä, jos haluutte! voidaan perustaa oma klubi!)! <3

Nyt meen kuorimaan mun huulet hunajalla ja hammasharjalla (en tiedä tepsiikö, mut kohta se nähdään.. :D) ja sen jälkeen hoitaan mun mustia silmänalusia kauneusunilla. Vitsit! Huomenna mä oon prinsessa(ninja)! 

48 ajatusta väärään kellonaikaan

 48. ole syvällinen tai jotain muuta vsstaavaa

Huomenna on äikän tekstitaito ja mun pitäis varmaan jo miettii nukkumista, mut tuntuu et pää on täynnä sekavia ajatuksia, jotka inspiroi mua rustailee ne tähän ylös, enkä voi mennä nukkumaan ennen kun oon saanu niitä vähän selvitettyy. Varautukaa siis erittäin sekavaan tajunnanvirtaan. 

Miks ihmiset on niin hukassa? Harhailee ympäriinsä ja ettii joka puolelta mielenrauhaa. Tai sit ei vaan välitä mistään. Miksei voi kulkee sitä kultasta keskititetä vaan aina täytyy hyppiä pitkin laitoja? Jos lopettais jatkuvan yrittämisen tai vastaavasti joku lamaantunu sais voimia ymmärtää et on muutaki ku tyhjää, vois ehkä löytääkin jotain. Tai sitten ei. Ehkäpä siinä onkin se juttu. Ehkä niitä reunoja pitää kokeilla, koska ei muuten tietäis et elämä on mahdollisesti hukassa, kenties sivuraiteilla tai että siitä puuttuu jotain. Must tuntuu et ku tarpeeks kauan hyppii pitkin seiniä, jotka tuntuu olevan vastassa joka puolella, vasta sit voi ymmärtää et omat voimat ei riitä kaikkeen ja löytää jotain muuta ja ehkä suurempaa. Ehkä jopa elämän tarkotuksen? Mielenrauhan? 

En väitä et itse olisin joku kaikkitietävä überseesteinen mielenrauhan jo vuosia sitten löytäny tyyppi, jolle elämä on itsestäänselvää ja pelosta vapaata. En todellakaan. Kai meistä jokainen omalla tavallaan hyppii pitkin seiniä ja yrittää löytää tasapainoo. Musta kuitenkin tuntuu, et oon löytäny edes jotain. Oon oikeestaan löytäny (ei, löytäny on väärä sana, koska en usko et se on mun omista kyvyistä kiinni) sen tärkeimmän pointin mun elämässä, en vaan vielä ymmärrä miten laajasti se mun elämään vaikuttaa ja siks hypin edelleen pitkin seiniä. En tosin enää niin korkeelle kun ennen. Mun ei enää tarvi pelätä lopullisuutta niin paljon kun aikasemmin tai sitä et mun elämällä ei ois merkitystä. Eikä sitä et oisin yhtään vähäisempi tai viallisempi kun kukaan muukaan tässä maailmassa. Ja tiiätteko, oon tajunnu et yks parhaista jutuista on se, et mun ei tarvi ite päättää kaikkee. Mun ei tarvi olla se tekevä osapuoli, koska ei mun voimat ja ymmärrys riitä kaikkeen mun elämää koskevaan. Voin luottaa siihen et mun elämälle on suunta ja tie, jota pitkin mä tuun kulkemaan pala palalta vaikka en vielä tiedäkään minkälainen se tulee olemaan. Musta jo se on elämän tarkotus. Se, että vaikkei tiedäkään mitä reittiä kulkee tai miten sitä reittiä kulkee, niin tietää et se on kuitenki olemassa, eikä sen saavuttaminen oo riippuvainen mun omista kyvyistä. 

Onko huomista päivää luvattu
Menikö eilinen niin kuin oli suunniteltu
Onko tämän päivän sisältö hukattu

Vai tulevaisuutta varten talletettu

Tää tie on suora – silti sen moni mutkille kävelee 

(Kaemo - Tie) 

Must tuntuu et mun ajatukset on täyttä mosaiikkia ja absurdeja mielikuvia. En saa niistä oikeen kiinni ja ne hyppii miten sattuu. Kuten jo moneen kertaan sanottu – pitkin seiniä. Mut ei se mitään, sain siirrettyy ne tähän eikä ne pyöri enää mun päässä. Nyt on hyvä mennä nukkumaan, öitä!

every cloud has 29 silver linings (playbook)

29. käy elokuvissa 

Pat: You have poor social skills. You have a problem.
Tiffany: I have a problem? You say more inappropriate things than appropriate things. 

Käytiin tänään Jennan ja Ullan kanssa kattomassa Silver Linings Playbook leffassa, ja se oli ihan super jees! Se oli ihanan rento leffa, joka oli täynnä täysin randomeita kohtauksia ja ne dialogit oli vaan niin mahtavan epäsosiaalisia ja hauskasti rakennettuja et ei niille voinu kun nauraa.. Vaikka juoni ei ehkä häikäissy monimutkasuudellaan, niin ainakin tosta leffasta tuli tosi hyvälle mielelle!

 Pat: The world will break your heart ten ways to Sunday. That's guaranteed. I can't begin to explain that. Or the craziness inside myself and everyone else. But guess what? Sunday's my favorite day again. I think of what everyone did for me, and I feel like a very lucky guy.

 Tiffany: You let me lie to you for a week?
Pat: I was trying to be romantic. 

(lainauksista kiitokset jälleen kerran imdb:lle!)

PS. Oon kehittäny pakkomielteen kuviofarkkuihin, aaajskhfaagh tuollaset siniset ois aivan unelmat! Niistä ja Agnes Obelin Riversidesta inspiroituneena väsäsin tollasen pikku kollaasin ja kasvatin pakkomiellettäni. Ehkäpä taidan keventää lompakkoa joku päivä ja ostaa turhamaisuuttani tollaset kuviofarkut, joita tulee käytettyä ehkä kaks kertaa vuodessa, kun niitä on super vaikee yhdistää mihinkään. Ja kun nyt pääsin aiheeseen, niin oon pakkomielteistäny itteni myös Polyvoreen ja Pouhun. Siis siihen peliin. Kuka muu tunnustaa?

 

down by the riverside by hennski on Polyvore

                                          agnes obel - riverside