maanantai 31. joulukuuta 2012

aikaa vuodenvaihteeseen 36 tuntia!

36. uudenvuoden lupauksia (ja muita unelmia)

Se, joka päätti, että meidän asuinseudulla kouluun on palattava jo toinen päivä tammikuuta, oli ehkä pönttöpäisin karvakorva, jonka maa on päällään kantanut. Sitä mä nimittäin vaan, että viikon verran lomailua on ihan säälittävä määrä lukiolaiselle, joka puurtaa koulussa kahdeksasta neljään ja vielä siihen samaan syssyyn viettää koulumatkoihin puolisen tuntia aamuin illoin haisevassa bussissa eeässää kittaavien yläasteikäisten rikupetterien kanssa. Seisten. Ah kuinka mä odotankin kouluunpaluuta!

Mutta toisaalta: lomalomalomalomaLOMA! Onhan tässä nimittäin sitäkin ehtinyt nautiskella pienin siemauksin kuluneiden päivien aikana... Joulupäivä oli mun joulupatjalöhöilypäivä, jonka aikana imeskelin 200 sivua kielikuvia ja täydellisiä juonenkäänteitä ja söin mun joululahjaturkinpippurit. Tapanina oli serkkuja kylässä ja tänään pääsin leikkimään vieraiden lasten kanssa barbeilla (barbit lähti avaruuteen!) <3 Kahdesti onnistuin loman aikana sössimään kakun päälle tulevan suklaakuorrutuksen (pliis kertokaa joku, miten se tehdään oikeaoppisesti!) ja kaksi tuntia venasin ideaparkissa Panchon kanasalaattiani (ah täydellisyys, mutta sitä en tajua, miten siellä oli vaan jotain neljä työntekijää paikalla, vaikka ihan varmana tiesivät, että pyhien jälkeen porukkaa lappaisi tupaan ihan hullun paljon). Shoppailuseurasta kiitos kuuluu Jennalle ja vaatekaappini kartuttamisesta kiitän GinaTricottia. Neuleeseen rakastuin jo lähtemättömästi. ;)

ostoksia... <3
Haha, löysin tuossa muuten äsken päiväkirjan kätköistä listan uudenvuodentavoitteista, jotka vuosi sitten asetin vuodelle 2011. Oon näköjään luvannut laskea enemmän matikkaa ja hymyillä enemmän. En nyt sit tiiä, miten kumpikaan noista onnistui, mutta Nälkäpelin kävin katsomassa kaksi kertaa ja NaNoWriMon kirjoitin! Wohoo! Ja luin myös viisi ”oikeasti hyvää kirjaa” (=Lucian, Tuulen varjo, Legend, Ole luonani aina ja Vuonna 1984) ;D Sen sijaan huoneen seinät jäi maalaamatta, enkä vieläkään osaa tehdä ”kivoja kampauksia” itselleni.. :/ Sniif! Ehkä sitten ensi vuonna…

Ensi vuoden tavoitteisiin voisi kanssa iskeä sellaisen, että käy katsomassa ainakin viisi oikeasti hyvää leffaa elokuvissa, sillä oon vähän katsellut tuota ensivuoden leffatarjontaa ja wohoo kun sieltä on rantautumassa ulkomailta hyvännäköisiä leffoja Suomeen! (Oon kyllä ikuisesti katkera siitä, että Les Miserables ei ehtinyt Suomessa leffaan jouluksi. Amerikan isoin joulusesongin leffa ja me nähdään se Suomessa vasta tammikuussa. Argh!) Mut siis awws joku The Cloud Atlas tai Kultahattu tai Hobitin kakkososa tai Nälkäpelin kakkososa tai Vieras tai Ryan Gosling ja Emma Stone The Gangster Squadissa <3 (joo, tiiän – yritin pehmentää ton viimesen leffan hirveetä nimee käyttämällä englanninkielistä. ei se tosin oo paljon suomennostaan parempi :D)


Myös joululahjakirjat tulee kyllä pitämään huolen siitä, että ei ens vuonna tuu aika käymään pitkäksi.. Alimmaisena oleileva Satu Erosen "Kodittoman kuvapäiväkirja" on ihanin ikinä, Puolimatkan "Tiedekeskustelun avoimuuskokeen" pitäisi kuulua jokaisen suomalaisen elämänsä aikana lukemien kirjojen joukkoon ja Henulta saamaani "The Girl on the Cliff"iin oon jo jäänyt koukkuun... <3

Huomenna on sitten luvassa tähtisädetikkuja ja muita meininkejä. Herttaista vuodenvaihdetta itse kullekin ja nähdään ensi vuonna! ;)

PS. Mun wanhojen mekko tuli Amerikasta postissa perjantaina! Hii! Se on ehkä ihanin ikinä! 

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

33 kauppaa kierrettynä - tuloksena mahtava shoppailusaalis

33. ylläty

Tää viikko on mennyt aika lailla samaan malliin kuin jouluviikot aiemminkin: syömistä, tv-sarjojen kattomista, kavereita, vähän ulkoiluakin ja shoppailua! Kävin tällä viikolla kaks kertaa Ideaparkissa shoppailemassa, torstaina Ullan kanssa ja eilen Saran, Hennun ja Hennun siskon kanssa.

Voi sitä ihmispaljouden määrää! Molempina päivinä oli paljon porukkaa, mutta erityisesti torstaina heti pyhien jälkeen. Sen lisäks, että kaupoissa sai vähän väliä yrittää löytää kiertotietä haluamalleen vaaterekille, ruokapaikoissa tuntu olevan kans ihan tosi pitkät jonot (ainakin niissä paikoissa, mitä harkittiin Ullan kanssa). Hylättiin Kotipizza melko pitkän jonon takia ja siirryttiin Pancho Villaan - siellä vasta pitkä jono olikin! Nooh, päätettiin jäädä odottamaan, koska sieltä saa tunnetusti niin hyvää ruokaa (tai no, Ulla ei ollut käynyt siellä aiemmin, mutta halus kokeilla paikan tarjontaa ja tais tykätä siitä ;)) Kaiken kaikkiaan meillä meni kolme tuntia siinä, että käytiin syömässä. Huh, aika kauan, mutta eipä se meitä haitannut. Sai vähän levähtää jatkuvalta kävelemiseltä ja rauhottua juttelemaan ja syömään :)

No, eilen sitten uudella kokoonpanolla liikkelle. Syömisestä selvittiin tällä kertaa nopeemmin, ja ihmisiäkin tais olla vähän vähemmän liikkellä. Ja se mitä otsikkoon tulee, yllätyin siitä, miten paljon löysinkään ostettavaa vielä toisena päivänä! Käytiin sellasissa kaupoissa, missä ei välttämättä torstaina Ullan kanssa jaksettu tai ehitty käydä, ja löysinpä jopa yhden neuleen New Yorkerista, jossa käytiin torstaina myös Ullan kanssa. Aikasemmin en vaan raaskinut ostaa sitä, mutta nyt oon kyllä tyytyväinen, että ostin myöhemmin!

Illalla raskaan shoppailun jälkeen linnotuin sohvalle tietokoneelle, ja hyvä kun silmät pysy ees auki :D Pitkän shoppailupäivän päätteeks oli kiva rentoutua käymällä saunassa ja syömällä kiukaalla laitettuja maisseja ja nakkeja. Oli kiva päivä (molemmat päivät oli)!

Saunailuun sisältyi myös hiusnaamio ja kuorintavoide :)
Tähän loppuun vielä kuva kaikista Muumi-tavaroista, jotka sain joululahjaksi :)

tiistai 25. joulukuuta 2012

25.luukku: joulun iloja

Aatto meni ja joulukalenterimme grand finale häämöttää. Tää päivä on sujunut lepposasti hyvän ruoan  ja perheen kera yhdessä pelaillessa ja sarjoja katsellessa. Mahtavaa, kun saa vaan rentoutua eikä tarvitse miettiä koulua tai stressata tulevasta opiskelupaikasta :)


mm superhyvää cookie jälkkäriä <3

Pieni jouluvinkki: kannattaa ehdottomasti hankkia veli jouluksi, joka on kokki. Tollaset jätskillä vuoratut lämpimät suklaa-pähkinä cookiet joulumenussa lämmittää kenen tahansa mieltä, nam!


jouluvinkki nro. 2: kannattaa myös hankkia ihania ystäviä, jotka hankkii/tekee sulle ihania joululahjoja. Miten ne aina osaakaan antaa jotain sellasta mistä tulee hyvä mieli?

tätä lahjaa tuun todella tarvitsemaan: kirjoituksista selvitymispaketti, kiitti Eeva!


Last but not least tää on sellanen päivä, et haluun muistella sitä joulun tärkeintä jutskaa, mikä ainaki itellä unohtuu tosi helposti tän kaiken kaupallisen joulushown keskellä. 

11 Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.
12 Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä."
13 Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
14 -- Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.
15 Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: "Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti."

20 Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.
Luuk. 2: 11-15, 20



Supermahtavat ja rentouttavat joulut kaikille! :--)

maanantai 24. joulukuuta 2012

24. luukku: mistä on jouluaatot tehty?

Mistä on jouluaatot tehty?

aamiaisesta joulusaunassa

mantelin etsinnästä joulupuurossa (ei tosin löytynyt!)

aattohartaudesta pappilassa

joulupukista, joka tuli vastaan valkoisella pakettiautolla, kun ajettiin pappilasta kotiin. se heilutti meille! :D

mummin ja ukin ja perheen kanssa nautitusta jouluateriasta

joululaulupantomimista - me lapset esitettiin ja isovanhemmat ja vanhemmat yritti arvata mikä laulu oli kyseessä

joululauluista <3



pikkuveljien hymyistä, kun ne aukaisi niiden lahjat

suklaasta, suklaasta, suklaasta ;)

joulumekosta, jonka sai vihdoin vetää ylle Vapahtajan syntymäjuhlan kunniaksi...


miun joulumekko! <3 ja kuvassa näkyy myös i.h.a.n.a. laukku,
joka sain Saralta joululahjaksi ja leffaankin taidan päästä ... ;)

Ihanaa ja parasta joulua teille kaikille! <3

Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus. -- Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas. (Jes. 9:1,5)

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

23. luukku: puu!

Hieman joulukuusen historiaa näin aatonaattoon :) Tiedot tarjosi 9gag, joten tietojen luotettavuutta en voi varmistaa, vaikka sitä yritin tehdä wikipedian (eli yhtä luotettavan tietolähteen)
 kautta. Hyvää joulua meikäläisen puolesta! (p.s. tää on meidän blogin 100. postaus!)

lauantai 22. joulukuuta 2012

22. luukku: talleilua




Joka vuosi tallilla on vietetty "tallin joulua", johon on kuulunut tallin koristelua, kynttilöiden sytyttämistä kuolleille hevosille ja tietysti glögiä ja pipareita. Tänä vuonna ei vietetty tallin joulua ihan perinteiseen tapaan, vaan jokainen sai tuoda kavereita ja sukulaisia kokeilemaan ratsastusta :) 

Hauskaa oli taas, siitä on jo muodostunu melkeinpä perinne käydä tallilla paria päivää ennen joulua. Tuntuis varmaan ihan oudolta, jos ei kävis. Pihalla oli kylmä, mutta hengissä selvittiin glögin ja kivan tunnelman avulla! Lähtiessä kävin vielä heittelemässä muutamat porkkanat hevosille :)

perjantai 21. joulukuuta 2012

21. luukku: yökirkko

tyylikäs kännykkälaatu, kun kameraan ei löytyny paristoi mistään..:D

torstai 20. joulukuuta 2012

20. luukku: luvassa Erilainen joulu

Edellisten kotona vietettyjen joulujen sijaan tänä vuonna on luvassa jotain aivan muuta: me lähetään koko perhe jouluks Jellivaaraan, Ruotsin lappiin, jossa meillä on varattuna mökki ens viikon loppupuolelle asti :D Oon odottanu tätä jo kesästä asti ja vaikka suunnitelmat välissä jo peruuntuikin, niin lopulta porukat sai päätettyä että lähetään eikä enään mietitä. Meitä on kuitenkin suhteellisen paljon mein perheessä ja nuorin on vasta 2-vuotias, joten noin pitkälle matkalle ja vielä jouluks lähteminen ei onnistu ihan tosta vaan. Huvittavaa on, että me otetaan kuomullinen peräkärry mukaan tavaroita varten, jotta me mahutaan paremmin autoon ;) Ihana joulu tulossa ja ihanaa joulua teillekin! <3

(ei vitsi, loma alkaa oikeesti jo tänään! jee!)

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

19. luukku: haasteita!

Tässä on nyt jotenkin vierähtänyt aika kauan aikaa siitä, kun saatiin meidän blogiin haaste, joten eiköhän nyt ois vihdoinkin aika toteuttaa se. Pahoittelut viivästymisestä!

 

Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi tarkoittaa myös suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa. (Me valittiin jokainen yks suosikkiblogi ja ajateltiin kirjoittaa siitä muutamalla sanalla pieni esittelyn tapainen ja kertoa, miksi tykätään juuri siitä blogista :))

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.
Kiitokset Sonjalle!

2. Valitse viisi blogia (joilla siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

Haastamme seuraavat blogit:

Saran valinta: http://dreamannan.blogspot.fi/?m=0

Tän blogin kirjottaja on ihanan sympaattinen ihminen ja tykkään hänen tavastaan kirjoittaa. Hän kertoo avoimesti vaikeistakin henkilökohtaisista asioistaan, muttei anna vastoinkäymisten lannistaa vaan näkee tulevaisuuden valoisana. Hänen asenteensa on ihanan positiivinen ja siksi tykkään lukea blogia:)

Ullan valinta: http://ronyanadine.blogspot.fi/

Ronya Nadine on mun inspiraatioblogi. Silloin, kun mulla on kirjoittajanblokki, mä käyn kurkistamassa tän valokuvablogin kuvia, koska niistä jokaisesta vois kirjoittaa ehkä fantasiatrilogian tai vähintään romaanin. Vaikka yleensä mä vannon sanojen nimeen, niin joskus sanoja ei vaan tarvita blogissa. Ei ainakaan tällaisessa, jonka ajatuksia herättävät kuvat kertovat tarinaa, ja se, mikä jätetään sanomatta, on itse kunkin mielikuvituksen täydennettävissä. Moniin kuvissa esityettyihin tapahtumiin on juuri siitä syystä niin helppo samaistua, että kun ei sanota liikaa, oman elämänsä ja ajatuksensa voi helposti synkronoida kuvien kanssa. Kuvien omaperäiset kuvakulmat, henkilöt, yksityiskohdat ja tilanteet avaavat tuhansia ovia ajatuksille.

Jennan valinta: http://latemorningtea.blogspot.fi/

Tän blogin kirjoittaja, Aino, vaikuttaa ihanan pirteältä ja iloiselta ihmiseltä! Tykkään hänen tavastaan kirjoittaa: tuntuu, että hän löytää jokaisesta asiasta jotain positiivista eikä pelkää kirjoittaa tärkeistä asioista. Blogissa on hienoja kuvia ja odotan aina innolla, koska Aino seuraavan kerran postaa.

Hannan valinta: http://otuksia.blogspot.fi/

Omituset otukset -blogissa on kaikki mitä hyvältä blogilta vaadin - hyviä kuvia, elukoita, kiinnostavia aiheita ja hyvää tekstiä. Kirjoittajan tyyli on mahdottoman hyvä, tekstin vain ahmii ja sen jälkeen tahtoo lisää. Ainoana miinuksena on harva postailu, mutta quality before quantity ;)

Hennun valinta: http://the-diary-of-ballerina.blogspot.fi/

Mulla on monia suosikkiblogeja ja niistä on vaikea valita vaan yhtä, mutta Ballerinan päiväkirja kuuluu ehdottomasti siihen joukkoon. Kun eksyn blogin sivuille, jumitun automaattisesti lukemaan postausta toisen perään, vaikka olis tarkotus vaan vilkaista. Tekstien aiheet ovat erittäin mielenkiintoisia ja ajatuksella kirjotettuja, ja itsekin tanssia harrastavana kirjoittajan intohimoon tanssia kohtaan on helppo samaistua. Tykkään Chandran pohtivasta tyylistä kirjoittaa, ja blogi erottuukin muiden joukosta erilaisuudellaan :)


3. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen!


kun hobitti meni 29 kertaa sinne ja takaisin, niin oliko se vielä palatessaankin hobitti?


29. käy elokuvissa

Hobitti 1

Hobitti on andalusialainen perunalajike. 1800-luvulla indokiinalaiset siirtolaiset toivat kyseisen lajikkeen geneettisen esi-isän mukanaan Amerikkaan matkustaessaan uppoamattomilla laivoilla Atlantin yli. Matkalla he söivät hobitti-lajikkeen esi-isiä ja ihastuivat perunan makuun niin paljon, että ensimmäisenä tekonaan uudella maalla he istuttivat suuret perunaviljelmät asuintalojensa ympärille. Vuosien saatossa hobittien esi-isät risteytyivät paikallisten perunalajikkeiden kanssa ja syntyi maustaan ja sitkeydestään kuuluisa hobitti-peruna. Hobittien karvaista kuorta ei kannata kammoksua, sillä karvoista huolimatta kyseessä on erittäin maukas peruna, joka jaksaa edelleen ihastuttaa ylellisiä makunystyröitä ympäri maailman.


(Viiitsi, vitsi! Hobitit on oikeesti kambozalaisia porkkanoita...)

Kuvalähde: http://www.vanityfair.com/online/oscars/2012/12/hobbit-box-office-record-america-peter-jackson

Bilbo Baggins: I have... I have never used a sword in my life. 
Gandalf: And I hope you never have to. But if you do, remember this: true courage is about knowing not when to take a life, but when to spare one.


Hobitti 2

Hobitti on mun uusi lempinimi. Tällainen keskustelu käytiin meillä tässä pari päivää sitten:

Pikkuveli: "Ulla, onks kivaa, kun susta on tehty elokuva?"
Minä: "Jaa mikä?"
Pikkuveli: "Hobitti."

Että reilu kerho kokoontuu... On se nii kivaa, kun pikkuveljet kasvaa musta ohi - niillä on ilmeisesti jotkut jättiläisen geenit - ja mulla on oikeesti jotkut hobittiperintötekijät.. :D


Kuvalähde: http://blogofthehobbit.blogspot.fi/2012/11/a-couple-more-hobbit-stills.html

Bilbo Baggins: Good morning. 
Gandalf: What do you mean? Do you wish me a good morning or mean that it is a good morning whether I want it to be or not or that you feel good this morning or that it is a morning to be good on?


Hobitti 3

Hobitti-funktiot eli "sinne ja takaisin" -funktiot eli käänteisfunktiot ovat matemaattinen ilmiö. Älkää kysykö, mitä ne käänteisfunktiot on, mut hobittifunkito on joka tapauksessa niiden lempinimi - ainakin matikanmaikan mukaan. Sillä oli hauskaa tossa yks tunti viime viikolla, kun se höpötti meille oikeasti hobiteista joka käänteessä. Ilmeisesti matematiikassakin voi olla intertekstuaalisia viittauksia :D Mut siis huono homma tässä varmaan on se, että muistan tosiaan ne hobitit, mut en muista, mitä ne käänteisfunktiot oli. ;D


 Kuvalähde: http://collider.com/the-hobbit-an-unexpected-journey-image/196400/

Gollum: Is he lost? 
Bilbo Baggins: Yes, yes, and I want to get unlost... as soon as possible! 
Gollum: Oh! We knows! We knows safe paths for hobbitses! Safe paths in the dark... SHUT UP! 
Bilbo Baggins: I didn't say anything... 
Gollum: I wasn't talking to you!


Hobitti 4

Hobitti on yks superübercoolmahtava leffa, joka me käytiin kattoon hennun ja yhden toisen kaverin kaa eilisiltana. Wohoo siis oikeesti en ees odottanut, että se leffa olisi noin hyvä, kun kalskahtaa kyl ikävästi rahastukselta koko homma - kolme leffaa yhdestä kirjasta ja muuta mukavaa - mut toi oli oikeesti ihan hullun positiivinen yllätys!

Ensinnäkin haluun ihmetellä niitä kääpiöitä. En oikeesti ennen sitä leffaa jaksanu yhtään kiinnostua jostain kolmestatoista karvasesta miehestä, joita olis pitänyt kolme tuntia siinä valkokankaalla pällistellä. Mut siis eihän ne ees ollut mitään ällöttäviä kääpiöitä, vaa ne näytti ihmisiltä (eikä niillä nyt niitä karvojakaan nii paljoo ollut :D) ja ne oli oikeesti sympaattisia ja jotenki jaloja. Ja se, et toi koko leffatrilogia pyörii sen ympärillä, et ne yrittää vallata ittelleen kerran menetetyn kodin takasin, on aika sulosta.

Ja voooi, Klonkku on mun rakkaus! Uuu, en tajuu, miten se vaan on niin kiehtova henkilö! Jotenkii tosi surullinen tietysti, mut sillä oli hauskoja ilmeitä ja eleitä ja Andy Serkis vaan vetää sen puheen ja eleet nii mainiosti, että huhuh! <3

Olihan siinä leffassa tietysti vähän sellaisia väkisin väännettyjäkin kohtauksia - että oli nyt vaan pitänyt tunkea sinne lisää täytettä, että saataisiin se kolme tuntia täyteen. Vähän jäin niitä ihmettelemään, että miksei niitä oltu vaan voitu leikata pois, kun ne oli ihan turhia, eikä musta oo oikein tehdä elokuvaa orjallisesti kirjaa noudattaen. Kirja ja elokuva on kaks eri taiteenlajia ja sillä sipuli supuli sups.

Ihan parhaita kohtauksia siinä leffassa oli se, missä ne peikot meinas syödä hobitin ja kääpiöt (nauroin nii paljon, että mun poskiontelotulehduksen riivaama nenäkin selkiyty) ja tietysti Klonkku-kohta <3 ja sit ne kotkat oli upeita. Nii ja hii, totta kai se alku kans, kun ne kääpiöt vaan alko valua sinne Bilbon taloon ja Bilbo oli vaan silleen, että tunnetaanko me ees ja te ootte nyt kyllä varmaan ihan väärässä talossa. :D

Mut jatko-osatki meen kyllä ihan varmasti kattoon . En kyl tajuu, mitä niissä ees tapahtuu, kun musta tuntu, et melkei kaikki, mitä siinä kirjassa on, tapahtu jo tossa leffassa?! Mut toisaalta oon lukenut sen kirjan neljännellä luokalla ja siitä nyt on vierähtänyt muutama vuosi, nii ehkä mun muisti tekee mulle tepposet.. 

Mitäs te tykkäilitte hobitista? Tuliko jollekin muulle muuten mieleen, että se Radagast-velho, joka matkusti sillä jänisten vetämällä kelkalla, oli vähän niinku joulupukki mut Keski-maassa? :D


So this is the Hobbit.
                               - Thorin Oakenshield

tiistai 18. joulukuuta 2012

18. luukku: karvoja ja korvia

Eräänä kauniina päivänä päätin heittää studion pystyyn ja kuvata kaneista joulukuvat, ja tässä olisi kuvausten parasta antia! (malleilta ei kysytty)

maanantai 17. joulukuuta 2012

17. luukku: joululomaunelmia

Huhhuh kun on kiire! Se, että mulla ei vielä neljä päivää sitten ollut yhtäkään joululahjaa hankittuna tai joulukorttia tehtynä on pikkuhiljaa alkanut kostautua: lauantain shoppailumaraton ja muutaman illan lahjanväsäysputki jätti jälkeensä ihan jäätävän flunssan ja tottahan toki mä sain kuumeenkin sitten itselleni nousemaan eilisillaksi... Ja kunhan tästä olo tokenee, nii jossain vaiheessa pitäisi ehtiä leipomaan juustosarvia ja suklaa-kirsikka-joulukakkua ja kinkkukierteitä ja siivoamaan ja paketoimaan lahjat ja postittamaan joulukortit ja argh aika loppuu kesken! Miten tän kaiken ehtii tehdä viikossa?! Ja kun vielä päälle päätteeksi pitäisi suoriutua kunnialla kaiken maailman pyörimisliikkeistä ja surjektioista, injektioista ja bijektioista, joilla mun opettajat jaksaa mua koulussa viihdyttää ja sitä mä vaan, että onks kaikki muut ihmiset jotai supersankareita, kun ne selviytyy tästä kaikesta?

Tän kaiken hulvattoman hullun jouluhulinan keskellä mä kuitenkin voin lohduttautua sillä, että wohoo torstaina alkaa joululoma! (Ja sitten mulla on vielä enemmän aikaa siivota ja leipoa ja paketoida ja tanssia ympäri taloa tangoten ja laulaa joululauluja nuotinvierestä ja hii sitten on varmaan vielä enemmän kiire, mutta mitäpä tuosta!) Meilläpäin joku neropatti on keksinyt, että kouluun palataan jo toinen päivä tammikuuta, mutta onhan siinä sentään melkein kaksi viikkoa aikaa ottaa vaan löhöillä ja ottaa rennosti. <3 Heli Laaksonen on tiivistänyt mun ajatukset täydellisestä joululomasta seuraavin sanoin:

"Joulupatja o mu omakeksimä perinne, mink mää tahtoissin lanseerat niil ihmisil, ketkä tahto viättä lepojoulu.

Joulupatja tehrä nii, et jouluaattoaamun sänkyst raahata patja keskel olohuane lattia peittoines tyynyines päivines. Ympärs asetella ruakka (mitä ei ol itte tehty vaa myyjäisist ostettu taik jonku ahkeran jouluihmisen laittama), namei ja uussi kirjoi ja mitä muit paketei onka sattunu saama.

Siäl peito al sit maatta uuttevuatte saak, käännetä välil kirja sivui taik kylkke ja ojenella kätt kohren konvehtei. Viarai ei saa tul käymä, eikä itte kuulu käyrä missä.

Ei ol väli onk yksinäine, pariline taik perheline – joulupatja o joustava ratkaisu. Ko siit nousse, o niin kyllästyny makkamisse ja niin täys tyäntouhu ja toiminna ilo, et sitä riittä pitkäl kevässe."

Ainakii yhden päivän mun joululomasta aion omistaa ihan täysin joulupatjailulle. Hyvä kirja käteen ja vällyjen alle. Oioi, kun kuulostaa ihanalta! Ehkä näillä unelmilla jaksaa vielä muutaman päivän kiirehtiä.. ;)

Rajaton - Tonttu

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

16. luukku: Piparintuoksua

Tänä vuonna päätin tehdä itse piparkakkutaikinan ja yllätyin, kuinka helppoa se oli; jotenkin aina ajatellu, et se olis vaikeempaa, ku aina (me ainakin) ostetaan automaattisesti valmistaikina kaupasta. Jännitin, et tuleeks tästä taikinasta yhtä hyvää ku mihin on tottunu, mut lopputulos on mun mielestä erittäin onnistunu. Tein itse tällä ohjeella ja kaksinkertaisen määrän; lopputulos oli 131 piparia - plus ne, jotka jo eilisillan ja tän aamun aikana ehti kadota parempiin suihin :D oli tossa määrässä kyl tekemistäkin ja onneks sain lopputaikinan kanssa innokkaita apureita mukaan :)

Piparkakut

250g voita
200g sokeria
1 muna
200g siirappia
1 tl kanelia
1 tl inkivääriä
1 tl neilikkaa
2 tl pomeranssia
2 tl soodaa
1/2 kg vehnäjayhoja

Kiehauta siirappi, sokeri, puolet rasvasta ja mausteet kattilassa haarukkavatkaimella sekoittaen. Nosta kattila levyltä. Lisää loppu rasva paloiteltuna ja sekoita, kunnes se sulaa. Anna seoksen jäähtyä haaleaksi. Lisää joukkoon muna ja jauho-soodaseos. Sekoita taikina tasaiseksi ja anna sen kovettua peitettynä viileässä 8-12 tuntia.




Suosittelen kaikille! :)

lauantai 15. joulukuuta 2012

15. luukku: lumi alla piparijalasten

Parin viime vuoden aikana meillä on perheen kanssa tullut tavaksi aina joulun lähestyessä väsätä piparihökkeli muotoa random. Perinteisen piparkakkutalon sijaan on hauska yrittää keksiä veikeitä viritelmiä junista igluihin ja muovailla niiden ympärille kuljeskelemaan Hannun ja Kertun (liittyks ne edes piparkakkuihin?:D) sijasta vaikkapa jääkarhu ja eskimo. Tänä vuonna ideoinnin kohteeksi joutui joulupukki, reki ja porolauma :) (bongatkaa petteri!)

Tässä vielä viime vuosien viritelmiä ja niiden alla tämän vuoden petteri & kumppanit!





48 särkynyttä

48. ole syvällinen tai jtn muuta vastaavaa

Joskus on vaan niin helppoa tuudittautua omaan pikkuruiseen maailmaansa, jonka seinien ulkopuolella ei tapahdu mitään. On helppoa ajatella, että se, mistä ei tiedä tai mitä ei just sillä hetkellä aktiivisesti ajattele, ei tapahdu, että kaikki olisi jotenkin riippuvaista just siitä omasta käsityskyvystä ja näkökulmasta. On helppoa unohtaa nälkäiset lapset ja alkoholismista kärsivät ja maanjäristyksien uhrit ja köyhät ja vaan ajatella kivoja asioita. Kivat asiat on helppoja. Kivat asiat on turvallisia. Kivoja asioita ajattelemalla kaikki muu muuttuu olemattomaksi.

Mä voin kuitenkin ajatella kivoja asioita niin paljon kun mitä sielu vaan sietää, mut se ei silti estä pahoja asioita tapahtumasta mun maailman ulkopuolella. Mä voin yrittää elää kuplassa, jossa kaikki on kaunista, mut sit loppujen lopuksi aina tulee joku, joka puhkaisee sen kuplan. Maailma on täynnä teräviä kulmia.  

Tänään se terävä kulma oli alakoululaisten joukkomurha Yhdysvalloissa. Veriset kädet, veriset kasvot. Hiljainen valitus ja kipu. Herra, siunaa tänään Connecticutissa kuolleita. Siunaa heidän omaisiaan. Kiitos siitä, että sä olet ristillä lunastanut meistä ihan jokaisen. 

Jakaranda - Hän on pyyhkivä kaikki kyyneleet

perjantai 14. joulukuuta 2012

14. luukku: tonttutakkeja ja prinsessamekkoja

Kun mä olin lapsi, kenkien ostaminen oli ehkä hirveintä mitä kuvitella saattoi. Vaateshoppailu oli ehkä toiseksi kamalinta ja koska se ei liiemmin mua kiinnostanut, menneisyyden valokuvat osoittaa, että mä oon tullut käyttäneeksi joitakin tosi järkyttäviä asukokonaisuuksia. Yhtenäkin jouluna mulla oli päällä tummansiniset paita ja housut, jotka sai mut näyttämään siltä, että mä olisin repinyt tähtitaivaan jostain korkeuksista ja kutonut siitä itselleni kimmeltävän glitterkaavun. Ja muutenkaan mun menneet hame-paita-yhdstelmät ei oo aina mennyt ihan nappiin...

Tän joulukalenteriluukun pointti ei kuitenkaan ole oudot tai kummalliset pukeutumisvalinnat, vaan jouluvaatteet! Siis ne ihanat mekot ja muut, jotka ostetaan ihan vaan joulua varten ja jotka odottaa vaatekaapissa koulun joulujuhlaa ja jouluaattoa ja sitten kun ne saa pukea päälle, on oikeasti joulu. Ne on ne vaatteet, jotka tuoksuu juhlalta ja on puhtaat ja joissa on vaan niin hyvä juhlistaa vuoden suurinta synttärijuhlaa. 

Koska nykyään vaatteet ei suinkaan oo hirvein asia maailmassa, nii mä etsin valokuva-arkistojen kätköistä kuvia mun aiempien vuosien joulupukeutumisesta. Sitä kammottavan sympaattista tähtitaivaspukua tosin ette saa nähdä ;D 

 3½-vuotias tonttu
2½-vuotias tonttu
7½-vuotias tonttu

Njaa, en nyt sit taas tiiä, et oonko mä odottanut viikkotolkulla lapsena, että saan pukee päälle noi tonttupuvut. :D Mut ton keksimminen mekko on just sellanen prinsessamekko että ah. Helmassa rimpsut ja kangas samettia ja joululaulut on parhautta. 

10-vuotiaana tonttu
Täksi jouluksi mä en oikeasti olisi tarvinnut uutta mekkoa. Mulla on nimittäin vielä mun punainen mekko, jota mä pidin viime jouluna ja se on vielä nätti ja sopiva ja kaikkea. Mut sit mä satuin kävelemään H&M:lle (mitä en kyllä nykyään tee kovin usein, koska se on yks vaarallisimmista paikoista ikinä - ainakin jos sattuu olemaan köyhä opiskelija, jolla ei oo varaa investoida kaiken maailman superylisuloisiin rätteihin) ja se oli menoa se. Koska nykyään vaateshoppailu on toisiksi parasta maailmassa - heti kenkäshoppailun jälkeen - eikä sekään tunne, kun saa vetää uuden kauniin täydellisen mekon jouluna päälle, ole kovin alhaalla parhaiden asioiden listalla, mä sitten ostin itselleni prinsessamekon tällekin vuodelle. Se on sellainen luonnonvalkoinen (paitsi että jostain syystä mun kavereiden mielestä se ei oo valkonen?! onkohan mun näössä jotai vikaa?) ja siinä on ihan hullun kaunis leikkaus ja sen saatte sit nähdä joskus joulun jälkeen. Hii! Miks jouluvaatteet vaan on mun mielestä yks niistä asioista, joista joulufiilis syntyy?

Ps. Löysin just iTunesin radiokanavista sellatteen kanavan, jolla soitetaan 24/7 Gleessä laulettuja biisejä. Onko ees ylisiisti kanava! :D

torstai 13. joulukuuta 2012

13. luukku: vaihtoehtoja

Jenna kirjoittelikin 2. luukussa joululauluista mutta meikäläinen kirjoittaakin hieman erilaisista joululauluvaihtoehdoista! Metallia kuuntelevana ihmisenä joululaulutkin kajahtaa korvaan mieluusti metalli/rockversioina. Alla muutama suosikeista :)


Marco Hietala - Varpunen jouluaamuna


 Anthony Parviainen - Sylvian joululaulu


Tony Kakko - Me käymme joulun viettohon


Twisted Sisters - Deck the halls


Nightwish - Walking in the air


We wish you a metal christmas


Jingle Bells

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

12. luukku: pientä piristystä kiireen keskelle

Apua! Miten tässä taas kävi näin? Mun vuoro postata ja taas kirjottelen vasta illalla postausta... Joko sitä ei meinaa muistaa kirjoittaa (aamulla muistin, mutta en enää myöhemmin) tai sitten on vaan niin hirveä kiire, että ei meinaa ehtiä!

Koulussa on tosi paljon tehtävää, missä välissä ne kaikki pitäis ehtiä tehdä? Pitäis lukea psykan kirjoja noin kaks per viikko näin kevyenä kertauksena ja siinä samalla vielä sisäistää niitä kokonaisuuksia ja muistaa eri teorioita. Pitäis tehdä normaalitkin läksyt siinä ohessa (joihin lukeutuu mm. terveystiedon pohdintatehtäviä ja esseiden suunnittelua) ja eiköhän ruotsin yo-vihkonkin palautuspäivä oo ens viikolla.

Koulujuttujen lisäks tuntuu, että ois ties kuinka monta asiaa, jotka pitäis tehdä tai vähintäänkin haluisin tehdä. Esimerkiks toteuttaa Hennun tekemästä kalenterista tulleita tehtäviä (kuten leipoa jouluisia viinereitä tai lakata kynnet jouluisiks) ja muutenkin virittäytyä taas joulutunnelmiin. Tuntuu, että se on vähän jo ehtinyt tässä kadota muutamien päivien aikana :< Suunnitelmissa olis ainakin jouluostoksilla käymistä, juurikin tota leipomista ja sitten kans haluisin mennä kirkkoon laulamaan kauneimpia joululauluja :)

Nyt tuntuu, että enköhän mä tästä selviä ja pääse jossain vaiheessa rentoutumaan joulun äärelle. Ehkä sitä edesauttoi se, että jaettiin Hennun kanssa psykan alue puoliks ja kertailtiin yhessä. Niin ja se, että pänttäämisen (jos sitä siksi voi kutsua) jälkeen katottiin yks jakso Vampyyripäiväkirjoja ;)

Tähän loppuun vielä pari jouluista videota piristämään kiireisiä iltoja ja luomaan joulufiilistä (ai miten niin oon muumi-fani?)! :D



tiistai 11. joulukuuta 2012

11. luukku: Joulusalaisuuksia

Pääsin vihdoin vauhtiin jouluvalmisteluissa enkä millään haluis lopettaa! Heräsin vasta viime viikonloppuna siihen, et joulu tulee jo vauhdilla. Tätä heräystä seuras ahdistus, koska en ollut vielä miettinytkään joululahjoja ja kalenterissani oli ainakin miljoona koulutehtävää, mitkä pitää viel ennen lomaa jättää arvioitaviks. Tuskailin, kun en tienny mistä saisin revittyä aikaa tälle kaikelle. Onneks päiväkirjan kirjottaminen terapioi jälleen ja tuntu, ku mitään ongelmaa ei enää oliskaan; ajattelin, et teen koulutehtävät ajallaan ja niin hyvin kun pystyn unohtamatta joulua. Ja eilen menin sit koulun jälkeen jouluostoksille :D

Koska ens kesäks suunniteltu Lontoon-matka vaatii rahaa, niin oon nyt säästölinjalla ja kannatan lahjoissa ekologisuutta. Lähinnä ekologisuus näkyy siinä, et hankin lahjat pääasiassa kirppareilta. Oon tästä aika tosi innoissani, koska tykkään kierrellä kirppareilla ja on siistii, ku ei ikinä tiiä etukäteen mitä siellä on. Mulla ei eilenkään ollut mitään suunnitelmaa siitä, mitä aion antaa kenellekin vaan päätin mennä kirpparille katsomaan, jos jotain löytäisin. Tuntuu, et siel olis ollu viel vaikka mitä, mut jouduin kiirehtiin kesken kaiken bussille. Löysin mä sieltä kuitenkin jo muutamalle lahjan ja oon aika tyytyväinen.. Hihii ;)

Jos olisin jo pari kuukautta sitten saanu tällaisen lahjojenhankkimisinnostuksen, olisin tehny lahjoi myös itse; nyt kuitenkin aikaa on enää niin vähän, että rauhallisella tyylilläni en saisi kaulahuiviakaan valmiiksi. Mut ens vuonna voisin jatkaa ekologisella linjalla, alottamalla vaan aiemmin ja suosia kirppistelyn lisäks käsitöitä. Melkein jo odotan sitä.. Mut vaan melkein, koska jo tänä jouluna on tulossa kaikkee ihanaa ja nyt oon niin joulutunnelmis ja täpinöissä kaikista ihanista salaisuuksista, etten todellakaan haluu mennä ajassa eteenpäin.

Valitettavasti en voi esitellä teille mun kirpparilöytöjä, sillä silloin ne eivät olisi enää salaisuuksia... Ehkä sitten valmiista paketeista voin laittaa tänne kuvia :D

maanantai 10. joulukuuta 2012

10. luukku: kylmäpeli & jouluvalot



                              coldplay - Christmas lights  (kuvien lyriikat kyseisestä biisistä)


Hyvää valokarnevaaliaikaa itse kullekin, meitsi lähtee nyt duunailemaan piparkakkutaloa!

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

48 randomia ajatusta sunnuntaiyönä

48. ole syvällinen tai jtn muuta vastaavaa

Mä en stressaa. Outo fiilis, kun mä yleensä stressaan aina. Nyt en kuiteskaan jaksa. Joulukortit on tekemättä ja lahjoja on hankittu nolla. Perjantaina pitäisi tenttiä ussan kolmoskurssia ja kirjaa on vielä neljän kappaleen verran lukematta ja kertaillakin pitäisi ja missähän välissä? Huomenna kansallisteatteriin ja tiistaina Hennun tanssinäytökseen ja fysiikanmaikka uhkailee pistareilla vaikka hei kamoon, kohta on joulu!

Kemian työkurssilla titrataan huomenna. Ei siitä sit sen enempää, mut jotenkin siistiä.

Joskus sitä tajuaa, miten riippuvainen on kaikesta ympärillä olevasta. Niin ku esimerkiksi juna-aikatauluista tai tietokoneesta. Mun kone kaatu pari viikkoo sitten ja olin hetken aikaa ihan silleen että oh no! ei nyt! Kovalevy vaan tyhjeni että humps vaan ja sinne meni kaikki google chromeen tallennetut suosikkisivut ja 2000 musiikkitiedostoa, joista suurin osa oli jopa laillisia. Mä itkin ja olo oli jotenkin tosi tyhjä ja mä vaan hypin tasajalkaa ja raivosin teknologialle. Mun tietokone oli osa mun hienoa muistijärjestelmää. Siellä oli listoja ja muistoja ja hirveesti kaikkee tärkeetä krääsää.

Nyt mulla on uusi taustakuva, joka ei oo yhtä hieno kun ennen, kun en oo jaksanut askarrella itse, vaan etsin vaan netistä ensimmäisen kivannäköisen. Ja elämä jatkuu. Tietokoneisiin vaan en enää luota. Enkä kyllä juniinkaan. Luulisi, että Helsingistä lähtisi junia maailmalle vielä ilta kahdeksankin jälkeen. Mutta kaveripa ei päässyt kotipaikkakunnalle eilen enää iltakymmeneltä. Anteeksi nyt vaan, mutta mitä ihmettä?

Mut tiettekö elämä on ihanaa. Meillä oli eilen nuortenilta Helsingissä ja tutustuin siellä uusiin huippuihin ihmisiin ja opin taas lisää Jumalan ylihienoista suunnitelmista. Ja musta on ollut hassua, kun en oo tuntenut oman kotikaupunkini kaupunginosia yhtä hyvin kun Lontoon ja etten oo tienny mitään oman pääkaupungin nähtävyyksistä ja Lontoosta kaiken, mut nyt rakastuin Helsinkiin. Stockmannin jouluvalot oli ylisiistit ja kun me ajeltiin keskustan poikki niin siellä oli hullun ihania pikkukauppoja (tosin en tajua, miten joku semmonen kun sukellusvälinekauppa pysyy pystyssä) ja tuomiokirkon portaat oli ihan mahdottoman jyrkät. Joskus mä vielä ostan junalipun Hesaan ja asun kolme päivää hotellissa ja vaan lomailen lomailen lomailen. Eihän aina tarvii matkustaa maailman ääreen asti, eihän?

9. luukku: joulupukki, joulupukki...?

Joulupukki, joulupukki, valkoparta, vanha ukki…

Näillä sävelillähän me toivotamme usein jouluisen vieraamme tervetulleeksi kotiimme aattoiltana ja nyt, kun tavarataloissa ja marketeissa on alkanut joulupukkikausi, ajattelin, että voisimme paneutua hieman joulupukin historiaan, ukon sielunelämään ja ehkä hieman siihenkin, mitä kyseisestä hiippaveikosta voisi kristittynä ajatella.

Buffy – vampyyrintappajan kolmoskauden jaksossa Amends kolme päähenkilöä käyvät aika osuvan keskustelun siitä, miten joulupukkiin nykymaailmassa suhtaudutaan:

Xander: So, you doing anything special?
Buffy: Tree, nog, roast beast. Just me and Mom, and hopefully an excess of gifts. What are you doing for Christmas?
Willow: Being Jewish. Remember, people? Not everyone worships Santa.

Joulupukki on saanut kulttuurissamme – ei ainoastaan Amerikassa – suunnattoman suuren roolin. Hän hymyilee joulukorteissamme, halailee ja osallistuu valokuviin lasten kanssa prismoissa ja citymarketeissa ja hänelle on omistettu enemmän joululauluja kuin yhdellekään toiselle satuhahmolle. Voidaan siis puhua jokseenkin jopa joulupukin palvomisesta, mihin Willowkin tuossa siteeraamassani Buffy-jaksossa viittaa.

En halua vetää mitään liian mustavalkoisia ja suoria linjoja siitä, että joulupukki olisi jotenkin paha ja haluaisi mädättää kulttuurimme ja lasten aivot höttöisellä naurullaan, valkoparrallaan ja piparinhimollaan. Enkä halua väittää, että ihmiset, jotka haluavat osallistua joulupukkileikkiin, olisivat tyhmiä tai lapsellisia tai muuta vastaavaa – onhan niitä joulupukkeja meidänkin talossa aattona nähty – mutta mielestäni ongelma on siinä, mikäli joulupukkileikki muuttuu joulun ainoaksi todelliseksi sanomaksi syrjäyttäen jouluun liittyvän evankeliumin ja sen todellisen sankarin.

Minä ja joulupukki vuonna 2005 (sainkohan mä sukat joululahjaksi? ;D)

Wikipedian mukaan Joulupukin esikuva on piispa Pyhä Nikolaus, joka eli 300-luvulla. Hän oli tunnettu hyväntekijä ja koska hän huomioi erityisesti lapset, hänestä tuli katolilaisten keskuudessa lasten suojelupyhimys. Hollannissa alettiin viettää Pyhän Nikolauksen päivää, joka sijoittui kuudennelle päivälle joulukuuta ja tämä juhla siirtyi myöhemmin protestanttien mukana Pohjois-Amerikkaan, missä Nikolauksen korvasi pian Santa Claus –hahmo. Jenkkipukki muotoutui nykyiseen muotoonsa pukkihiljaa (<-- huomaa sanaleikki! :D) 1800-luvun aikana mainostemppujen ja joulukorttien kautta, ja lopullisen silauksen joulupukin punanuttuiselle ulkomuodolle antoi ahvenanmaalaistaustainen jenkki Haddon Sundblom, joka piirsi Coca-Cola –manoksen pukille vuonna 1931 punaiset vaatteet. Muun muassa tästä syystä me tunnemme punaisen pukin ja jenkkien pukkiperinteen vaikutuksesta meidänkin pukkimme on alkanut tietyissä nimeltä mainitsemattomissa suomalaiselokuvissa matkustaa lentävien porojen vetämällä reellä. (Siis haloo! Suomessahan on lunta! Ei täällä mitään lentäviä petteri-poroja tarvita!)

Alun perin kristillisen paavin innoittamasta hahmosta on siis parin viimeisimmän vuosisadan aikana muotoutunut täysin kaupallinen punaposki ja kuuraparta. Kaupallisuuden lisäksi suomalaisessa joulupukkiperinteessä on vielä omat ongelmansa. Meidän pukeillamme on tyypillisesti ollut tapana ovella kolkutellessaan kysyä ”onko täällä kilttejä lapsia?” Lahjojen saaminen siis liittyy jollakin tavalla omiin ansioihin ja siihen, miten hyvin on käyttäytynyt. Tämä joulupukin levittämä sanoma ansiosidonnaisesta lahjojensaannista on siis täysin ristiriidassa joulun todellisen sanoman kanssa, sillä Kristus ei synny jouluna maailmaan ainoastaan hyvin käyttäytyvien tai kilttien osaksi. Hän syntyy kuollakseen kaikkien maailman syntisten ihmisten puolesta. Hän ei siis ole täällä hyviä tai kilttejä varten, sillä yksikään ihminen ei voi olla niin kiltti, että voisi ansaita Kristuksen armon omilla teoillaan tai käytöksellään. Joulun todellinen sanoma onkin, että huolimatta kaikista pahoista teoistamme, Jumala on lähettänyt ainoan poikansa jouluna maailmaan, jotta me voisimme saada iankaikkisen elämän. Jeesus ja hänen ristillä meille jokaiselle voittama lahja on siis suurin kaikista ja juuri siitä joulussa tulisi olla kyse.

Martti Lutherilla olikin hyvä ajatus 1500-luvun tienoilla, kun hän yritti korvata Pyhän Nikolauksen juhlaa Christkind-juhlalla (syynä tosin tuolloin vielä se, että hänen mielestään Nikolauksen juhla oli liian katolilainen ja paavikeskeinen). Hänen kehittämässään juhlassa lahjat toikin Kristus-lapsi, eikä joulupukin esikuva Nikolaus.

Pauline Baynesin näkemys Narnian joulupukista; kuvalähde: narnia.wikia.com/wiki/Father_Christmas

C.S.Lewisin Narnian tarinoissa joulupukilla on toisenlainen merkitys. Velhossa ja Leijonassa joulupukin ilmaantuminen tarkoittaa sitä, että Valkean Velhon valta on murtumassa ja satavuotinen talvi on vihdoin väistymässä. Aslan on liikkeellä ja sisarukset kohtaavat joulupukin ollessaan matkalla tapaamaan häntä.

Kathryn Lindskoog kirjoittaa kirjassa ”Matka Narniaan” (engl. Journey into Narnia, 1998): Lewisin hyvä ystävä Roger Lancelyn Greene oli vahvasti sitä mieltä, että Lewisin olisi poistettava Joulupukki tarinastaan. Tämä osa kertomusta oli Lewisille tärkeä. -- Kuka on Joulupukki? (Kuten Aslan, hänkin tuntee lapset jo ennen kuin näkee heidät.) Selvästikin Merentakainen Majesteetti on Isä Jumala. Aslan on se, mikä Kristus olisi ollut Narniassa. Ne, joille Uusi testamentti on tuttu, tietävät oikein hyvin, mikä Kolmiyhteyden jäsen on hengellisten lahjojen antaja omassa maailmassamme. Hän on Pyhä Henki.

Tällaisia ajatuksia joulupukista tänään. :) Haluan kuitenkin vielä tähän loppuun painottaa sitä, että tontut ja joulupukki voivat olla myös ihan veikeitä kavereita kunhan me ei aleta ottaa satuilua liian tosissaan. Lapsena olin joka tapauksessa hulluna Taavi tontun seikkailuihin (ei tosin tainnut olla pelkästään jouluun liittyvä tonttusarja :D) ja tänä jouluna on marketeissa liikkunut sellaisia ylisöpöjä pääjalkaisia tonttuja, joiden silmiä ei oikein tonttulakin alta näy ja joilla on iso harmaa parta. Ehkä mä vielä sellaisen käyn sieltä kaupasta kaappaamassa omankin huoneen joulusisustukseen. ;) Yhden kaverin facebook-seinällä oli tänään myös sellainen postaus, joka sanoi, että ”näin joulun alla näkee paljon tonttuja – varsinkin jos katsoo peiliin”. Musta se on ihan totta! ;D

Ulla-tonttu kiittää ja kuittaa

PS. Buffyn tuolla siteerauksessa aiemmin mainitsema nog on luultavasti lyhenne sanasta eggnog. Se on ilmeisesti tyypillinen amerikkalainen juoma, jota juodaan usein talvisten juhlien yhteydess – kuten kiitospäivänä, jouluna ja uutena vuonna. (Kiitos wikipedia! :D) Ajattelin nyt vaan jakaa tän tiedon teidänkin kanssa, kun jouduin itse googlettamaan. ;)

lauantai 8. joulukuuta 2012

8. luukku: tonttulakkeja

Olin kaverini Jonnan kanssa esittelemässä uutta Suomen Lemmikkikanit -yhdistystä (sorry piilomainostukset) ja pitämässä pupupäivää Epelit-eläinkaupassa Forssassa pupujen kanssa, koska Forssan Prismassa oli tuolloin perinteiset joulumarkkinat. Käytävillä kaikui hauskasti joululaulut ja liikkeen vieressä oli pieni joulukuusi, jossa oli välkkyvät valot! (siitä kuva alempana) Muutenkin oli kovin joulutunnelmaista, koska Jonnalla on kaneille pieni tonttulakki, jota kanit pitivät edustuskuvauksen ajan päässään :D Meikäläisenkin kani jouti tonttupipon uhriksi :D


disapproving rabbit :D


Sori, kuvanlaatu on vähän huono koska kännykkä :/ Laiska ei jaksanut raahata omaa kameraa mukaan...