53 yhdessä vietettyä hetkeä

Koska yhdestä listan kohdasta ei koskaan voi kirjoittaa liikaa, aattelinpa minäkin kasata ajatuksia samasta aiheesta, josta Jenna ja Ulla tässä jo postaili. Ulla kyllä onnistui jo melkeen viemään jalat suustani, mutta yritän tässä nyt ottaa esille viime viikosta mieleenjääneitä pointteja sen enempää kuitenkaan toistamatta edellisiä :)

Ensinnäkin täytyy mainita, että viime viikko isosena oli mulle henkilökohtasesi tosi tärkee ja oikeestaan opettavaisempi kun oma ripari ja kaks aikasempaa isosriparia yhteensä. Oli mahtavaa olla opetuksissa mukana, ja vaikka toisina päivinä väsytti mielettömästi niin niitä vaan jakso kuunnella korvat tarkkana ja toisinaan jopa kyyneleet silmissä, kiitos mahtavien pastoreiden. En oo koskaan kuullu leirin aikana käsiteltyjä asioita yhtä perinpohjasesti ja sellasella ilosuudella ja kiitollisuudella opetettuna mitä viime viikolla. Toivon vaan, että jokaikinen ois saanu kuulla sen kaiken mitä me päästiin kuulemaan.

you look around, staring back at you
another wave of doubt, will it pull you under? you wonder
what if I'm overtaken? what if I never make it?
what if no one's there? will You hear my prayer?
(britt nicole/walk on the water)

Tuntu et itsetunto kohos tuon viikon ansioista suurinpiirtein potenssiin 100. Syynä ei kylläkään ollut pelkästään positiivisuussydämet, koska opin leirin aikana myös sen et oon arvokas ja tärkeä pelkästään siks, että mut on luotu tällaseks. Oon siis arvokas mun asemasta, teoista, kyvyistä tai hyödyllisyydestä riippumatta. Onko myöskään parempaa tapaa kertoa se kuin soittaa kitaralla hiljasessa huoneessa biisi, joka kertoo sun tärkeydestä, kun itse saat samaan aikaan makoilla penkillä ja vaan olla? Epäilen. Opin myös, että saan puolustaa itteeni juuri tuon arvokkuuden takia, eikä kenelläkään oo oikeutta ottaa sitä multa pois.

älä anna periksi, älä luovuta vielä
sul on oma ääni, ei kukaan saa sitä viedä.
ja vaikka potkittaisiin jalat sun alta
ja vaikka putoaisit pois jalustalta
etkä ketään kiinnostaisi,
äänesi kuulua saisi
(tommi kalenius/oma ääni)

Opin viikon aikana, että jo Raamatun ensimmäisen sukuluettelon 10 ensimmäisen sukupolven nimet kätkee viestin Jeesuksesta ja ettei käskyjä noudateta pakosta, vaan kiitollisuudesta. Opin kuinka paljon enemmän oon saanu kasteessa kuin pelkän oman nimen, ja kuinka ehtoollinen on niin paljon enemmän kun vaan litteä leivänpala ja viiniä. Opin myös, ettei kukaan voi olla täydellinen tai aiheuttamatta pahaa, mut se kaikki on jo sovitettu, koska meitä on vaan rakastettu niiin paljon.

me hukuttiin elämää suurempiin
voiko kukaan elää ikuisesti?
voiko rakkaus olla kuolematon?
mari kysyi ja mä muistan kuinka sitä seuras pitkä hiljaisuus

(tommi kalenius/elämää suurempiin)

 

Ja kyllä, se rakkaus on kuolematon.

Opin myös, kuinka paljon hyttysen puremia voi saada yhessä viikossa, mikä on biljardin tärkein peliväline eikä sitä voi koskaan käyttää liikaa, kuinka helposti metallisesta petankkipallosta voi todella saada mustan silmän jos ajotus on oikea, kuinka paljon univelkaa voi saada ihan huomaamatta, miten makkaran voi heittää järveen ilman omantunnontuskia ja kuinka paljon naurua voikaan mahtua yhteen viikkoon. Oikeesti, en varmaan koskaan oo ollut noin pitkään hymy korvissa mitä olin viime viikolla. Vaikka välissä uhkas ideat loppua kesken ja väsymys ottaa ylivallan, viikosta selvittiin ilman hermoromahduksia:D Pastorit oli rentoja ja huumorintajusia ja koko leiriporukka oli täynnä ihania persoonia. Eikä sovi unohtaa, et leirien yks parhaimmista puolista on ehdottomasti se, et pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin!

Viikon aikana ei jäänyt selviämättä sekään, kuinka helposti voi tulla itku kurkkuun vain muutamasta sanasta, varsinkin jos väsyttää kunnolla. Yhtäkään kertaa ei tosin suru tai väsymys sitä aiheuttanyt, vaan jokainen kyynel tuli silmäkulmaan kiitollisuudesta, yhteishengestä, luottamuksesta ja siitä, kun tajuaa ettei kaikesta tarvitse huolehtia yksin.

Yhdessä koimme pienen hetken elämää. Jumalan rakkaus sydämiä lämmittää.
Jälkeen kaipauksen, jälkeen taistelujen uusi aamu ylitsemme valkenee.

(Ylitse merten)