ainoa osoite johon mä osaan suunnistaa on kotikatu 57 (vai oliko se sittenkin 47?)

Tänä kesänä jaksoin panostaa perheen yhteiseen asuntovaunureissuun jopa kolme ja puoli päivää ennen kuin hyppäsin junaan ja pyyhälsin takaisin kotikonnuille. Kuluneet kolme vuorokautta tuli vietetyksi tuolla Itä-Suomen metiköissä, missä pikkuveli ja daddy juoksenteli pitkin poikin sammalmättäitä Fin5-suunnistusviikon puitteissa. Me loppuperhe (enemmän ja vähemmän suunnistustaidoton osapuoli siis) puolestaan yritettiin parhaamme mukaan viihdyttää itseämme mahdollisimman luovasti vaunun luona. Niinpä me ruokittiin koko Jurvan hyttyskanta kävelevistä veripankeista, odoteltiin kovasti aurinkoa joka piileskeli jokseenkin itsepäisesti hirviömäisten jättiläissadepisaroiden varjossa eikä tunnistettu Minna Kauppia, joka sattui majailemaan samalla leirintäalueella meidän kanssa.

Pikkuveli1: Ulla, näiksä Minna Kaupin naisten vessassa?
Pikkuveli2: Ööh. Mitä sä siellä naistenvessassa teit, broidi?

Että sellaista meillä. Mut siis kuin mun nyt voidaan edes olettaa tunnistavan nainen, joka on vaan suunnistuksen kahdeksankertainen maailmanmestari? Sanonpahan vaan, että ihan kohtuuton vaatimus!

Näin hauskaa mulla ja pikkuveljellä numero kolme oli asuntovaunualueella - vaikkei tunnistettukaan Minna Kauppia! ;)

Keskiviikkona oli suunnistajien välipäivä ja meijän perhe otti auton haltuun ja pörhälsi tuonne Kokkolan suuntaan katsomaan maailman ihanimpia ystäviä. <3 Sinnepäin ajellessa tuli sitten poikettua myös Vaasassa (joka paljastui ehkä rumimmaksi kaupungiksi ikinä!) ja bongattua vanhan Vaasan puolelta ylisiistit, keskiaikaisen Pyhän Marian kirkon rauniot! :)