regina spektor - laughing with
No one laughs at God in a hospital
No one laughs at God in a war
No one’s laughing at God
When they’re starving or freezing or so very poor
No one laughs at God
When their airplane starts to uncontrollably shake
No one’s laughing at God
When they see the one they love, hand in hand with someone else
And they hope that they’re mistaken
But God can be funny
At a cocktail party when listening to a good God-themed joke, or
Or when the crazies say He hates us
And they get so red in the head you think they’re ‘bout to choke
God can be funny,
When told he’ll give you money if you just pray the right way
And when presented like a genie who does magic like Houdini
Or grants wishes like Jiminy Cricket and Santa Claus
God can be so hilarious
Ha ha
No one’s laughing at God
When they’ve lost all they’ve got
And they don’t know what for
No one laughs at God on the day they realize
That the last sight they’ll ever see is a pair of hateful eyes
No one’s laughing at God when they’re saying their goodbyes
No one’s laughing at God
No one’s laughing at God
No one’s laughing at God
We’re all laughing with God
Tää biisi on melkein kuin mun ajatuksista, joiden oikeestaan tajusin olevan olemassa vasta, kun kuulin tän ekaa kertaa. Oon kai ollut tietonen mun mielipiteistä kyseisestä aiheesta ennen tätä biisiäkin, mut nää sanotukset vaan kasas mun ajatukset tavallaan yhteen. (Tiedän et tollasta sanaoksennusta voi olla raskas lukee ja mä yritinkin kasata siihen vaan sen verran mikä kiteyttää koko biisin idean, mut kuten näkyy en onnistunu siinä kauheen hyvin:D Toivottavasti kuitenkin jaksoitte lukee ne edes osittain:)
Tähän alkuun on pakko sanoa, että en halua mitenkään moralisoida, koska tiedän et syyllistyn itekin seuraavaan aivan varmasti, tarkoitus oli vaan kasata ne ajatukset tähän,
mitä toi biisi herätti.
Laughing with toi mulle oikeestaan mieleen kahdenlaisia eri ajatuksia. Tää eka ajatus liittyy siihen, kuinka tilanne muuttaa ihmistä tosi paljon. Joidenkin ihmisten seurassa jostain asiasta puhuu negatiiviseen sävyyn ja toisten seurassa taas saman asian suhteen kallistuu kuitenkin hyväksyvyyden puolelle. Ehkä se on sit jonkinlaista tarvetta miellyttää toista. Mun mielestä tän kappaleen eri tilanteet kuvaa just hyvin sitä, kuinka erityisesti Jumalasta puhuttaessa on ehkä vaikee tuoda esille mitä mieltä asiasta on. Toisinaan ehkä ajelehtii vaan massan mukana tai toisinaan mielipiteiden ilmasu jää vaan värittömälle tasolle, kun ei haluta muiden tietävän mitä mieltä aiheesta on. Ehkä ei tiedä itsekään tai ainakaan ei ole varma siitä. Yleensä siihen, että uskaltaa alkaa puhua tällasista asioista, tarvii joltain toiselta ihmiseltä vahvistusta, ikäänkuin tunteen siitä, et mä en oo yksin "tällä puolella" ja mä tiedän et joku tukee mua. Sillon uskaltaa paljon helpommin alkaa puhua uskonasioista ja kertoo omista mielipiteistään.
Toisaalta tää biisi kertoo mun mielestä myös siitä, kuinka Jumala koetaan toisina hetkinä täysin korvaamattomana, mut toisina hetkinä sen tärkeys unohtuu. Kaikkivoipaisuuden tunne omassa mielessä kasvaa niin suureks, et hyvinä hetkinä aattelee, et kyllä mä pärjään ja selviän kaikesta. Eletään vaan menemään, eikä tajuta olla kiitollisia juuri mistään ja odotetaan kaikelta kokoajan vaan enemmän. Mut heti kun tulee vaikeeta, niin oma suuruus ikäänkuin katoaa, ja huomataankin ettei tässä ilman apua selvitä. Jos joskus, niin yleensä silloin pyydetään apua Jumalalta. Se on tottakai tärkeetä, mutta pointti tässä sepustuksessa oli, et mun mielestä on äärimmäisen tärkeetä myös muistaa, et Jumala on olemassa niinä hyvinäkin hetkinä elämässä, eikä sen sillon tarvitse olla pelkkä vitsi jossain partyissa tai lahjoja jakeleva ukkeli, joka tekee mitä pyytää kunhan vaan pyytää oikein. Tällaisina ajatuksina ja mielipiteinä kuulee puheet Jumalasta usein ilmaistavan, vaikka sen sijaan ois aivan tajuttoman hienoa kuulla mitä hyvää sulle on annettu ja mitä mahtavaa vaikeuksista huolimatta sun elämässä on tapahtunu.
Jos et jaksanut tuota kilometrin pituista tekstinpätkää lukea, niin oikeastaan sen kaiken voi kiteyttää yhteen Ullan oivaltavaan ajatukseen:
Kaikki suuri alkaa oman pienuuden myöntämisestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti