99. seikkaile
Oon ihan sanaton. Viime viikko oli vaan jotain ihan
käsittämättömän hienoo! Riparilla parhaassa porukassa, parhaan Jumalan
huolenpidossa, parhaiden pastoreiden opetuksia kuunnellessa ja parhaita ruokia
mutustellessa. Valokuvia tuli otettua varmaan 30000 ja suurin osa niistä oli
yhden ihanan riparilaisen nenästä (omakuvat oli sen bravuuri).
Viikkoon mahtu kyllä yhtä sun toista aktiviteettia. Mafioso on
ollut omasta riparista lähtien kestosuosikki ja kun nyt riparilaisina oli
pelkkiä jätkiä, nii tottahan toki murhaajaa toivottiin ohjelmistoon
useampanakin iltana. Vesisota oli ehkä hulluinta ja ihaninta ikinä, yhessä
iltaohjelmassa kilpailtiin popsien syömäpuikoilla sirkusaakkosia, toisessa
juotiin kivennäisvettä kilpaa metrin mittaisilla pilleillä ja kolmannessa
tehtiin positiivisuussydämet. Ja ei tällänen luettelointi oikeesti ees tee
oikeutta sille mahtavuudelle, jota me saatiin yhessä kokea. Siksi mä en edes
yritä enää. Kuvitelkaa loput!
 |
| meitin yli-innokas rippilapsi tunki meijän ninjakuvaan ja eihän me tietenkään huomattu kun oltiin nii yli ninoja.. |
Opetuksista ja hartauksista jäi erityisesti mieleen eräs
ilta, jona yks pastori selitti Matteuksen evankeliumin 13. lukua.
Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen,
jonka mies löysi ja kätki; ja siitä iloissaan hän meni ja myi kaikki, mitä
hänellä oli, ja osti sen pellon. Vielä taivasten valtakunta on kuin kauppias,
joka etsi kalliita helmiä, ja löydettyään yhden kallisarvoisen helmen hän meni
ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen. (Matt. 13:44-46)
Oon ite aina ajatellut, että tässä vertauksessa on kyse
siitä, että MUN pitäisi mennä ja myydä kaikki, jotta voisin saada taivasten
valtakunnan itselleni. Mut pastori avasikin tän ihan uudella tavalla: ei mies,
joka menee ja myy kaiken, ole yksikään ihminen, vaan Jumala itse, Jeesus. Hän
tuli ihmiseksi ja myi kaiken, antoi elämänsä jotta voisi ostaa ja lunastaa
itselleen aarteen – minut, sinut ja ihan jokaisen. Me ollaan kaikki helmiä,
niitä kalleimpia, ja meidät on maksettu Jumalan veren hinnalla, pelastettu
SKP:n (ei Suomen kommunistisen puolueen vaan synnin kuoleman ja perkeleen)
vallasta.
Sunnuntaina oltiin ihan väsyneitä. Ajeltiin ympäri Suomea –
eka kolme tuntii konfirmaatioon ja sitten vielä kolmiin rippijuhliin ja sit
lopulta kolme tuntii kotiin. Täytyy kyl sanoo, etten oo ehkä koskaan ollu yhtä
ihanissa rippijuhlissa! Yksissäkin me vaan tehtiin kaikkien vieraitten kanssa
sellanen kierros, jossa jokainen sai kertoo mikä rippilapsessa on hienoo. Ja
kaikissa juhlissa näki ihan ihanii ystävii! <3
Kotimatka olikin sit hysteerisyyden huipentuma. Oltiin vaan
ihan fiiliksissä ja hehkuttiin ja en tiiä muista, mut mä ainakin kiitin Jumalaa
siitä viikosta ja et olin saanu tutustuu ystäviin entistä syvällisemmin ja
uusiin ihmisiin ja tavannu vanhoi kavereita! Et olin tullu ravituks sanalla,
nauranu mun vatsalihakset kipeiks ja vaan viettäny aikaa ihan mahtavassa
seurassa!
Mulla ei oikeesti oo sanoja. Onneks Jumalalla on ja Raamattu
on täyttä Jumalan puhetta lapsilleen. Siispä: Kaikki te, jotka olette
Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. (Gal. 3:27) Amen.
Newsboys: God's Not Dead
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti