Väsymys kaikkosi nopeasti viileään aamuilmaan muutaman tunnin yöunista huolimatta. Ennestäänkin oli jo univelkaa, mut eipä se nyt ainakaan tunnu siltä. Ja oli niin tajuttoman ihana aamu ku sai vaan olla yksin ja kävellä mettässä ja pellolla ja teillä ilman et kukaan tuli vastaan, et ei kyl lyhyet yöunet todellakaan haitannu. Puol tuntii ennen auringonnousua herääminen oli niin sen arvosta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti