syksyyn on vielä 30 tuntia aikaa

Luin jostakin lehdestä, että syksy on säilömisen aikaa. Tällä lausahduksella kyseinen journalisti ilmeisesti halusi sanoa sitä, että sadonkorjuun yhteydessä mitä useimminkin pullotetaan, pussitetaan ja pakastetaan kaikkea, mitä näköpiiriin sattuu aina puolukoista ja kantarelleista mummin vanhoihin perintökirjoihin ja pikkuveljen risoihin kalsareihin (ainahan niitä voi nimittäin käyttää vaikka lattiarätteinä). :D

Oma 9-vuotias pikkuveljeni osallistui tähän syksyiseen säilömisintoon siivoamalla kirjoituspöytänsä laatikot. Tavarat hän järjesti lootiin aakkosjärjestykseen siten, että esimerkiksi v-kirjaimen kohdalle päätyi viherpihalehti ja p-kirjaimeen arkistoituivat pajunoksat. Kaikki ne tavarat, joille broidi ei keksinyt paikkaa, sen sijaan päätyivät säilöön suureen pahvilootaan huoneen lattialle. Että sellaista säilömistä täällä meillä. ;D

Kuten joku tarkkasilmäinen on saattanut jo huomatakin, meidän blogiin on ilmestynyt uusi välilehti. 50 syyssaapasta on osa blogin päivittäytymistä syksyisempään lookiin ja piakkoin olisi tiedossa jonkinmuotoista ulkoasunmuutostakin. Kesäkengät kun alkavat pikkuhiljaa kuralätäköissä käydä epäkäytännöllisiksi ja pitäisi ehkä pikkuhiljaa ruveta kaivelemaan uutta jalkinemallistoa tuolta varaston perukoilta...

Tänään mä en kuitenkaan ole säilönyt vielä kesäkenkiäni pahvilaatikoihin enkä siivoillut oikein muutenkaan, mitä nyt noita mielen vaatekaappeja järjestellyt. Oltiin äidin kanssa nimittäin tänään kirjafestivaaleilla hengailemassa ja kuuntelemassa kahta paneelikeskustelua ja katsomassa yhtä kirjallisuusaiheista näytelmää. Paneeli "eilen" käsitteli historiallisten kirjojen kirjoittamista ja "huomenna" taas oli enemmän tulevaisuusaiheisista dystopioista kirjoittavien scifikirjailijoiden keskustelu.

Vaikka molemmat paneelit oli ihan huippumielenkiintoisia, niin enemmän pidin tuosta scifiaiheisesta. Oon nimittäin ihan  hulluna kaikkeen fantasiaan ja scifiin, ja älykästä keskustelua hyvästä aiheesta on aina ihan huippua kuunnella. Paneelissa nousi esille muun muassa sellaisia kysymyksiä kuin että mitä tulevaisuusaiheiset scifiromaanit voivat opettaa meille nykyhetkestä ja sitten siellä pohdittiin kliseitä, joihin scifi-ja fantasiateokset useimmiten sortuu. Ja sitten tietysti mulla on nyt kilometrin mittainen lista romaaneista, joita pitää lukea, kun kirjailijat puhui sekä itse kirjoittamistaan kirjoista että niistä, jotka on inspiroineet heitä, niin kiehtovasti, että jäin jo valmiiksi koukkuun. :D

Hannu Rajaniemi oli yksi niistä kolmesta kirjailijasta, jotka oli siinä jälkimmäisessä paneelissa. Äiti sitten osti mulle tuon kirjan ja mä sain siihen nimmarinkin! Wohoo! :D