48. unohda arki
Aloitin viime torstaina hölkkäohjelman, jonka mukainen puolen tunnin lenkki mulla olis pitänyt olla maanantaina. Loppuviikosta tulin kuitenkin sopineeksi muuta menoa maanantai-illalle, jonka sitten vietin kolmen ihanan kaverini kanssa Evolla - jotenkin ihanan randomia, en koskaan ennen oo ollu siellä ja nyt sit kaveri, jota en oo luvattoman pitkään aikaan nähnyt, ehdotti, et lähetään porukalla sinne ulkoilemaan :D Tunti ja kakskyt minuuttia me rämmittiin siellä mettissä ristiin rastiin, onnistuttiin kadottamaan merkitty reitti melkein heti alussa (tai se reitti eksytti meidät; niitä merkkejä ei vaan näkynyt enää missään) ja päädyttiin suunnistamaan pilvistä. Haha, se yks pilvi näytti oikeesti ihan nuolelta ja koska me ei osattu päättää mihin suuntaan mein kannattais mennä niin päätettiin sit seurata sitä :D Eikä edes eksytty;)
Lopuks me suunnattiin laavulle, jonka ohi me oltiin kävelty ihan aluks, 500 metrin päässä siitä, mihin oltiin jätetty auto, ja tajuttiin, et me oltais voitu jättää mein reput autoon ja ottaa ne sieltä vasta laavulle mennessä. Haha, no ainakin tuli liikuttua tehokkaammin, kun oltiin rämmitty mettässä ties kuinka monta kilometriä raskaat reput lisäpainona selässä - koska totta kai meil oli paljon ruokaa mukana ja ne paino hirveesti ;) Ja oi, se laavupaikka oli aivan älyttömän upee! Sinne on mentävä sit kesällä uudestaan, sillon se on varmasti vielä mahtavampi kun järvi on sula ja ilta pidempi ja puissa lehdet jaja...!
Aika kirjaimellisesti lensi laavulla ollessa ja meillä oli älyttömän hauskaa, naurettiin, poltettiin vaahtokarkkeja, grillattiin "kranaatti"omenaa ja juteltiin. Ja niin, me oltiin kuulema ihan ku jotain partiolaisia - kaverin poikaystävän mielestä vaan partiolaiset sompailee mettässä ja sahaa polttopuita pienemmiks nuotiota varten, jossa sit grillailee vaahtokarkkeja. Me tunnettiin ittemme ennemminkin intiaaneiks ku oltiin suunnistettu pilvistä ja melkein lähetettiin savumerkkejäkin :D Kylmyys lopulta ajo meiät takas autolle juoksujalkaa - hullua miten nopeesti pakkanen oikeesti hiipii paikalle heti sen jälkeen kun aurinko on kadonnu puiden taa! Onneks kuitenkin aurinko oli paistanu koko sen ajan ku oltiin Evolla eikä enää ollu satanu lunta niin kuin matkalla sinne ja kylmäkin tuli vast ihan loppuillasta.
Eilenkin paistoi ihanasti aurinko ja olin koko päivän selkeesti paljon ilosempi ja pirteempi ku vähään aikaan - kannatti todellakin vaihtaa lenkki kunnon ulkoiluun ihanien ihmisten kanssa! Vaihtelu virkistää ja ulkoilu tuulettaa aivot kaikesta turhasta mitä sinne kertyy neljän seinän sisällä yksin kököttäessä. Ja todellakin suosittelen kaikille Evoa ulkoilupaikkana, yllätyin itsekin positiivisesti :)
Nyt intiaaniprinsessa kiittää ja kuittaa, sillä pääsykoekirja kutsuu jo...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti